tiistai 27. marraskuuta 2012

Unta, unta ja lisää unta. Luntaki vois tulla

Viimeiset viikot on menny ihmetellessä, kun väsyttää niin jukelittomasti, muttei unta tule. Johtuneeko siitä sitten, kun ressaa ja ei oo menny ihan viimeisimmän päälle jutut, joita ollut nyt meneillään.

Turhautumisen tunne oli aika valtava, mutta piti lopuksi niellä ylpeytensä ja pyytää apuja noitten kouluhommien kanssa, taas. Oon yrittänyt viime viikon ja tämän viikon lueskella niinkin rakasta aihetta, kuin anatomiaa ja fysiologiaa. Tämän, jos jonkun olisin halunnut onnistuvan niin, että olisin päässyt ihan luennolle.. mutta eipä voi mitään, yksin hajoilua ja seinään heittelyä ollut siis ilmassa ja raa'asti.. XD
Voi apua anteeksi, naurattaa vaan ihan liikaa kaiken lukeman jälkeen.. X''DDD löytyi  vähän googlettamalla tämmöinenkin teoria aivojen eri alueista. 
Viime viikolla oli jotain muutakin. Minä vakuutusasioita hankalana pitävä ja muutenkin vähän asioita tutkineeni en oikeastaan osannut ajatella tämmöistäkin sotkua kaiken muun päälle.

Isoveljen sanojen mukainen "hömppävakuutukseni" loppui viimein ja siitä jo jokin aika sitten kävin teettämässä uuden vakuutuksen. Inhottavaa, kiusallista ja turhan virallista touhua. Siellä meni melkein tunti kaikkine typerine selityksineen. ´___`

Rehellisesti sanottuna omaa tietämättömyyttäni ei tullut mieleenkään, että voisin olla liian sairas saamaan tavallista sairaskuluvakuutusta itselleni. Minä mitään sairas ole. Kuitenkin enemmän asiaa ajatellen.. no. Kaveri sanoi tuossa viime viikolla hyvin, että eiväthän kyseiset laitokset mitään hyväntekeväisyyttä tee, rahankuvat silmissä vain. Ja niinhän se on, ikävä kyllä. Pitää mennä takaisin ja kysellä, että saanko tällä terveydelläni sitten yhtikäs mitään vakuutusta itselleni
Kahden viikon päästä pitäis olla katsomassa Musea Hartwall-areenalla, niin harmittihan tommonen päätös sitten. Ajattelin, että tuolla reissulla törsään ja ettin ihmisille lahjoja ja muuta. Onnekseni porukat lupailivat auttaa noiden kanssa, ei yksin tarvi murehtia.. Oon kyllä sillä tavalla onnekas.

Yks suosikkibiiseistäni Muselta, videokin on niin jäätävä.

Tosin ihan minuutti sitten eräs vanha luokkalaiseni tuli kysymään, että olisiko töiden puutetta. Tuli vähän puun takaa, mutta totta mooses jos vain joku minut selkävammaisena ja opiskelijana toistaiseksi ottaa johonkin hommiin, niin käyhän se. Ilta/yöhommista olisi kuulemma kyse, muuta en oikeastaan tiedäkään vielä, pitääpä katsoa. Ei haittais ylimääräinen taskussa yhtään.


Oli hauska huomata taas, kun verikokeissa kävi, miten ajatuskin siitä, että joku törkkää neulan sun käteen ja veri valuu putkeen, alkaa oksettaa :D siis hyi kauhea sentään, meinas laatta lentää. Mua ei häväytä toisen ihmisen pistäminen tai verinäytteen otto, mut en tiedä sitten, mikä omalla kohdalla tekee siitä niin kamalaa.





Pieniä iloja täältä arjesta onneksi löytyy. Oon alkanut katsomaan Nip/Tuckkia oikein kunnolla, kun sitä Netflixistä löytyi. Muistan, kuinka sitä tuli telkusta joskus aikaa sitten ja äitini mielestä kyseinen sarja oli ihan sairas. No onhan se, mutta hyvällä tavalla. =D

Adventure Timen aivottomuus on myös ollut aika aktiivisesti mukana, tuulettaa hyvin päätä punaosluista ja keskushermoston toimintatavoista. Noihin tehtäviin on tosi vaikea keskittyä välillä. Kivointa on kuitenkin ollut se, miten on tullu tosi monien ihmisten kanssa oltua yhteyksissä. Pelaten kimpassa tai viestitellen, soitellen myös. Joulu ja uusvuosi tulee, lähes koko kuukausi on täynnä, mikäli rahat antaa myöden.  Täytynee siis toivoa salaa, että tuo oma kunto kestäis ja saisin hetkeksi jotain töitä ja samalla kykenisin kulkemaan harjoittelussa.. vähän mietityttää kyllä, mut koettamalla, eipä sitä muuten voi tietää.

Myönnän sen, pelattua on tullut kyllä ihan kiitettävästi. Pystyy kaiken myllerryksenkin keskellä uppoutumaan ja unohtamaan kaiken ikävän hetkeksi. Vielä kun on kauheeta läppää ja vielä kamalampaa seuraa niin voila.♥