Valot päälle ja mokkapaloja naamaan

Viikonloppu meni juosten. Taas. En ymmärrä mihin se aika juoksee. Toisaalta, muistissani on muutamia katkoksia, jotka voivat vaikuttaa asiaan. Ei, en ollut humalassa. Mieleni vaan takkuaa taas jotain omiaan. Tiedätkö sitä tunnetta, kuin olisit vain joku, joka katsoo tekemisiäsi vierestä? Kuin näkisit vain unta. Joku muu tekee asioita puolestasi. Sellainen fiilis minulla oli lähes koko viikonlopun. Se on tullut minulle viime aikoina aika tutuksi. Toisaalta se on hyvin pelottavaa. Tälläkin hetkellä kirjoittaessani, tuntuu kuin nukkuisin.

No, joka tapauksessa, viikonloppu oli ihan mieluisa. Mies tuli lomille siinä perjantai-illan aikana ja olin suunnitellut leipovani jotain, kun hän täytti keskiviikkona 20 vuotta. Ennen kuin aloin suunnittelemaan itseni sotkemista keittiössä piti kuitenkin käydä kahdeksalta aamulla pyörähtämässä autokoulussa. Kakkosvaiheen arvioivan ajon kävin hurauttamassa, semmoinen tunnin mittainen ajo yhteensä. Kuulin, kuinka perseeni huusi hoosiannaa..
    Mutta valitettavasti oli pakotettava itsensä kipiän takamuksen kanssa siihen. Itselläkin kuitenkin tulee aika pian tuo 20 täyteen ja sitä ennen homma on hoidettava alta pois. Ens kuun puolella kuitenkin saan tietää, joutuuko tuon häntäluun leikkaamaan vai ei, mikä taas tarkoittaa kuukauden pelkkää makoilua mahallaan, ei lainkaan istumista. Aika kävisi siis liian tiukille, jos olisin jättänyt myöhempään. Viikon päästä pääsee vasta leikkimään liukkaalle tuon auton kanssa, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.

Aika inva fiilis oli siis sen ajon jälkeen. Sain kumminkin kuulla olevani turvallinen ja ekologinen kuski, mikä tietysti piristi. Sekalaisessa ajossa kulutus oli vain 3,5 litraa sadalla, mikä oli kuulemma paremmin kuin hyvin.

Olin aika väsyksissä siinä illasta, enkä millään meinannut saada semmoista leipomisfiilistä päälle. En ollut suunnitellut tekeväni mitään erikoista enkä mitään tiettyä. Pian iski itselle melkoinen suklaan himo (minkä kyllä näkee naamasta tämän viikonlopun jälkeen) ja alkoi mieli ruveta tekemään mokkapaloja. Ne on suhteellisen äkkiä tehty ja helppoja myös.
      Kumminkin valmiin pohjan leikkaamisvaiheessa aloin häseltämään jotain omia tyhmiä visioitani, eikä tullut ihan tavallisten mokkapalojen näköistä lopputulosta. Halusin tehdä jotain erilaisen näköistä. Se jäi tosin vähän puolitiehen, kun huomasin kotona olleiden koristeluvärkkien olevan vähän kortilla. En edes kynttilää löytänyt hienon väkerryksen päälle.. ja strösselitkin olivat saaneet kosteutta kaapissa, ne maistuivat vähän puulta.. Onneksi miehen luona löytyi edes vähän paremmin strösseleitä, joilla sain edes vähän nätimmän mokkapalahökötyksen tehtyä.

Tämä oli oikeastaan viikonlopun kohokohta |'D Pieni ja säälittävä mokkapalapyramidi.

  

 

Muuten oikeastaan oli aika normaali meno ja meininki. Seuraavan viikonlopun mies onkin kiinni, mutta onneksi oon saanu viikonlopulle tekemistä ja meen katsomaan rakkaita ystäviäni. En vaan koskaan totu siihen, että pitää yksin olla viikonloppuna.