"Tuhannen tyrskyn pärskyt!"

Noniin, hakekaahan poppareita ja limpparia ja tehkää olonne mukavaksi.Tämä postaus tulee olemaan pitkä. Tuntuu taas olevan niin paljon kerrottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. On minulla taas ongelmani.

Pilvi kotiutui eilen ja nyt pitäisi tottua siihen, että on taas yksin päivät. En muista, milloin viimeksi viisi päivää olisi mennyt näin nopeasti. Elämä kun nyt tuppaa olemaan aika yksitoikkoista nykyään.

*Hakee jäätelöpaketin ja itkee lohduttomasti*

.. Olo on tyhjä. Tai no ei fyysisesti, kun tuli vedettyä hirveet kasat kaikkea mässyä, hirveää lohtua hain nyt ruuasta. Vitsailtiinkin siinä Pilvin kanssa vielä ennen junaan astumista, että hirveät suklaamässyt suruun vedetään, vettä alkaa sataa dramaattisesti ja jostain alkaa pian kuulua surullista viulunsoittoa. Vettä kyllä ripsi jonkin verran, mutta ei nyt saatu siitä tällä kertaa tunnelman nostattajaa.

Nämä viisi päivää voisi oikeastaan tiivistää aika hyvin muutamaan videonpätkään ja pariin kuvaan.

 

♪♫ SUURSTRÖMMING PEPPARKAKOR ♫♪

Katsoimme Madcookin kaikki nelisentoista jaksoa. Pilvi näytti ensin tämän episoodin ja kyseinen kymmenen minuutin pätkä oli niin hajottavaa settiä, että katsoimme sitten kaikki. Suosittelen sitä myös muille, erittäin viihdyttävää ja sen lisäksi myös hyvin avartavaa, siis ihan oikeasti. Oikeasti, jäi melko diippi jälkimaku koko sarjasta. Ihan kaikkea ei enää todellakaan tee mieli laittaa suuhun.

Ja sama meno jatkuu Tintilläkin..

Kävi mielessä tuon Madcookin jakson jälkeen, etteivät vain olisi pojat STP:n takana kun meno on toisinaan yhtä retardia niissä jaksoissa. Juurikin samanlaista derppailua. Joo no, SinäTuubaPaskoihin meni aika kovasti maku tossa jokunen aika sitten, mutta jostain syystä nämä Tintin jutut jaksavat tällä hetkellä naurattaa kumman paljon. |'D

Vanhan kunnon Tintin piirrettyjen openingia tuli kuunneltua kyllä varsin tiuhaan tahtiin, kun dvd:tä tehdessä oli selvästi jäänyt budjetti vähän pieneksi: Aina, kun valikossa painoi jotain, tämä kyseinen kipale alkaa soimaan alusta. Vielä, kun kaikki asetukset on kohdillaan, niin samainen kappale alkaa tietty vielä soimaan jakson alussa.. Mutta hirmuisen hyvä tuo kappale on. Ensimmäisen kerran, kun kuulin sen pitkästä aikaa, hymy tuli väkisinkin poskille. Kunnon nostalgiapiikki. 

En muistanut kyseisen sarjan olevan niin hyvä. Se on oikeastaan todella viihdyttävä, en voi muuta sanoa. Hahmojen sanavalinnat ovat toisinaan hyvinkin mielenkiintoisia ja monesti sitä repeää nauruun ihan hölmöillekin jutuille. Yhdessä jaksossa eräs professori keksi ratkaisun johonkin jättipulmaan, niin tämä alkaa hyppiä riemusta ja huutaa 
"Nyt on syytä juhlaan, haetaan irtokarkkeja!" 

.. Että niin.

Joka tapauksessa, näihin päiviin mahtui siis myös muutakin kuin hirveää burgerointia.

Tässä nyt vähän tarkempaa kerrontaa päivien kulusta:

Seikkailumme sai siis alkunsa torstaina. Oli aivan mahtava ilma ja olin tuli pyllyn alla, kun juna saapui viimein Seinäjoen asemalle. Kävimme siinä pidemmittä puheitta kaupungilla kahvittelemassa. Suunnittelimme hieman, mitä kaikkea tähän reissuun mahtuisi. Lupasin tuputtaa Pilville Sherlockin ensimmäisen tuottiksen jaksot, mutta viimeinen jäi katsomatta, kun Tintteily oli oikeastaan enemmän tämän reissun teema.

Suosittelen tätä sarjaa kaikille. _Kaikille_.

Perjantaina palasimme takaisin Seinäjoen jättisuureen keskustaan ja ensitöiksemme lähdettiin metsästämään Pilville yo-mekkoa, eli paikalliseen mekkoliikkeeseen mars! Ensimmäisenä liikkeen ovesta sisään päästessä yksi mekko suorastaan kimalsi Edward Cullenin tapaan joukosta erottuakseen. Muiden mekkojen päälle ei juuri katsottu. Se oli kuin Pilville tehty, ei siinä siis kauaa nokka tuhissut, kun päästiin nauttimaan  Seinäjoen ihanasta räntäpaskakelistä. Oli aika kiddings me-fiilis, kun edellisenä päivänä pärjäsi teepaidalla ja aurinko lämmitti niin ihanasti kasvoja.
   Myös kirppareilla tuli pyörittyä, yllättäen. Niistä löytyy joskus semmoisiakin aarteita, varsinkin, kun yleensä ei ylimääräistä rahaa ole liikaa.

Lauantaina käväistiin moikkaamassa C:tä ja taidettiin siinä jotain vähän ottaakin, ainakin sunnuntaina tuntui hyvin vahvasti siltä. Siitä ei sen enempää, hauskaa oli, ei voi muuta sanoa. ;) Sunnuntai menikin tosiaan Tintin syövereissä, koomaten ja pleikkarikin varastettiin C:n luota. Raitis ilmakin siinä teki ihan höpöä, joten käytiin tekemässä pieni kävelylenkki, jonka varrella löysimme paikallisen Caterpien ylittämässä tietä. Pitihän kevään ensimmäinen matonen nyt ikuistaa.

Lupasin näyttää Pilville pikkuisen Final Fantasy XIII-2:sta ja otimma sitten vielä Bayonetan ja uusimman Naruton mukaan, jos niitä olisi innostunut pelaamaan. Kahteen viimeiseen ei kylläkään ehditty sen kummemmin koskea, harmi kyllä. Oon joskus aloittanut pelaamaan Bayonettaa ja oon nähnyt pelattavan sitä kyllä. Hirmu nätti peli.

Ei sen kummemmin perehdytty kolmetoista-kakkoseenkaan. Näytin alun ja pelattiin sitä hetken, maanantain ja tiistain välisenä yönä näytin lopputappelut ja endingin. Lopputulokseen totesi Pilvikin, että..








Hyvinkin pitkälti näin. Tottahan se. XIII-2:sen lopusta  saisi hyvinkin pitkän avautumisen, mutta jätän sen nyt uuteen postaukseen, koska sille oikeasti tulee sen verran paljon tekstiä. Lupaan vielä kirjoittaa sen, asia hajottaa, tai oikeastaan naurattaa sen verran paljon. Mutta jospa jatkaisin eteenpäin.

Maanantaina teimme pienen vierailun Vaasaan, kävimme moikkaamassa Anea. Maisemanvaihdos teki poikaa ja saimme muutamia kuviakin napattua. Vaasa on kaupunkinakin niin kivan nätti paikka ja isompikin, kuin mitä Seinäjoki. Sinne suunnittelimmekin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tekevän uuden reissun, myös kaupungilla kiertelyn merkeissä. Kävimme toki siinä kahvilla ja kuolaamassa paikallisen Gina Tricoon vaatteenpalasia, mutta siihen se oikeastaan jäi. Vaasassa kumminkin on sen verran enemmän kaikkia kivoja kauppoja, ettei varmasti turhaksi reissuksi jäisi sekään.
    Anen luona siinä hengattiin vielä iltaan asti, kunnes hurautimme takaisin Ilmajoelle Tinttiä katselemaan ja pelaamaan. Matkalla kotiin selvisi, että kotiinlähdön aika koittaisi Pilvillä jo seuraavana päivänä. Päätimme viimeisen illan kunniaksi katsoa vielä Tintin elokuvan, Secrets of the unicornin. Aivan ihana leffa, kuten alkuperäinen Tintti itsessään.

...No homo ;__;

Suosittelen kyseistä elokuvaa kaikille. Animointi on oikeasti silmiä hivelevän hienoa alusta loppuun. Voisin hehkuttaa sitä vaikka kuinka kovasti.

Jokaisella seikkailulla on kuitenkin loppunsa, niin loppui tämäkin siis synkeänä tiistai-aamupäivänä. Aivoni eivät oikein vieläkään ole tajunneet tätä asiaa. Ehti jotenkin tottua siihen. Mutta, en voi kuin kiittää Pilviä aivan mahtavista päivistä, jotka sain viettää. Olet rakas, kiitos. ♥

Tähän loppuun tällainen ihana herkistelykappale FFXIII-2:sen soundtrackista sekä mainos Pilvin omasta blogista, joka sijaitsee ♫ täällä ♪♫ ;>

♥: Cresu

Turri-trancen tuleminen

Niin että mitä?

Jokin aika sitten eräällä huumorisivustolla törmäsin nimeen Renard. Ensimmäinen ajatukseni oikeastaan kyseisestä nimestä oli, että kyseessä on jotain ihmeen turrihömppää. Itselläni ei siis ole mitään furryfandomia vastaan, mikäs siinä jos joku tykkää. En ensin sen kummemmin jäänyt miettimään, että mikä tuo Renard Queenston oikeastaan oli, luulinkin sitä ensin joksikin pelkäksi fiktiiviseksi hahmoksi turrien suosiossa, kuten Broneilla on Pinkie Piet ja Rainbow Dashit. Vasta myöhemmin selvisi, että kyseessä on jonkinlainen elektorisen musiikin tekijä.

 Mielikuvani kyseisestä artistista painottui hyvinkin pitkälti punaiseen kettuhahmoon hoitsun vaatteisiin pukeutuneena. Kuva herätti mielenkiintoni sinänsä, artisti ei siis käytä omia kasvojaan musiikkia tehdessään. Selvisikin siinä hyvin pian, että jokaisella kyseisen musiikin alalajilla oli oma fiktiivinen hahmonsa. Ihan nokkelaa sinänsä, tuli mieleen kaukaisesti sama idea, mikä Vocaloideissa. Tosin, eivät ne ole lähelläkään toisiaan.

Rohkaistuin joka tapauksessa kuuntelemaan pari biisiä kyseiseltä tekijältä. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Kuulosti juuri sellaiselta taustalla hyvin menevältä musiikilta, mitä voi kuunnella ilman, että tarvitsee sen kummemmin mitään ajatella. Sopii minulle, ainakin silloin, kun yritän piirtää, kirjoittaa tai muuten vain perseillä netissä ilman, että koko ajan tarvitsee häiriintyä taustalla soivasta biisistä, eikä tarvitse joka biisin jälkeen selata ja vaihtaa jokin menevä kipale tilalle.
Ennakkoluulot olivat kieltämättä aika suuret, mutta olen ihan tyytyväinen, että uskalsin kuunnella. Kylläpä minulle on jo kertalleen tultu sanomaan, että mitä helvettiä minä tämmöstä turripaskaa kuuntelen. No, rehellisesti, enpä sen kummemmin ajattele, onko kyseinen musiikintekijä "turrihomo" tai muuta vastaavaa. Siinäpähän sitten on, kuuntelen mitä lystään ja mikä mielestäni kivalta kuulostaa.

Tunna on paras :D ja Madventures :D

Mutta mikäli itsellesi kolahtaa trance/electro/dubstep/breakcore/chiptune-tyyppinen musiikki, suosittelen testaamaan. Muut.. noh, ei kannata vaivautua. Vihaajat vihaa. ;P

Tällä hetkellä eniten kolahtaa tämä biisi:

Miksikö kirjoitan tästä tänne? Koska kiva-tietää-näin-kahdelta-aamuyöstä. Koska haluan. Gosga I don't give a fug ::D Enkä saa unta. Odottelen täällä, josko aurinko nousisi kirkkaana taivaalle teletappinaamana konsanaan.. Odottelen, että Pilvet karkaavat taivaalta ja yksi iloinen Pilvi leijuisi luokseni tänne minua viihdyttämään~ ♫

Okei, taitaa taas väsy painaa päälle kun tämmöstä hienoa "nykyrunoutta" tänne pukkaa. Josko sitä yrittäisi nukkua, niin ehkä se Pilvi sieltä leijailee luokseni vähän nopeammin.

Oi sitä burgeroinnin määrää, mitä on luvassa.

Kyllä se siitä

Noniin, nyt on taas tullut käytyä yhdellä uudella lääkärillä lisää. Helevetin paljon siitäkin oli iloa taas.

Tämä lääkäri nyt oli sitten fysiatrian erikoislääkäri. Ajattelin, että ehkä nyt otetaan homma haltuun ja viimein saa vähän selvyyksiä, mikä on vialla. Väärin ajattelin.

Lääkäri siinä retuutti ja kidutti aikansa meikäläistä, käänteli ja väänteli, mutta lopputuloksena jäi tyhjyys. Setä mutisi jotain itsekseen ja katseli siinä niitä magneettikuvia kerta toisensa jälkeen.
    Niistä kuvista siis sen verran, niissähän siis ei loppujen lopuksi näkynyt enää mitään poikkeavaa. Silloin kun sain puhelin lääkäriltä, että mitään poikkeavaa ei ole ja hänen ammattitaitonsa loppuu tähän.. Ah sitä pettymyksen määrää. Taas pallo heitetään jollekin uudelle lääkärille. Ärsytti suunnattomasti, kun olisin toivonut, että siellä olisi näkynyt jotain, minkä olisi myös voinut hoitaa jollain operaatiolla pois. Siinä alkoi jo usko omaan itseensä ja omiin tuntemuksiin olemaan koetuksella..

No siis, tämä setä siis toisti useaan otteeseen tätä samaa
"Kun ei näissä magneettikuvissa näy mitään poikkeavaa"

......

Niin, nimenomaan siksi minä täällä sinun luonasi istun rääkättävänä, perkele.

Tai ainakin luulin niin. Luulin päässeeni fysiatrian erikoislääkärille, mutta taisinkin joutua puupään vastaanotolle. Ei se edes sanonut siihen mitään, kun käskin katsoa, miten turvoksissa koko alaselkä oli. Tälläkin hetkellä selkäranka katoaa puolesta selästä alaspäin tuon turvotuksen alle.

Eli apua eikä helpotusta tullut häneltä. En nyt tietenkään kuvitellut, että hän ihmeparantaisi tuota selkää nyt yhtäkkiä yks kaks. Mutta jotenkin taas tuli tällä lääkärillä sellainen fiilis, että ei nyt oteta aivan tosissaan.

Vielä se siinä sitten sanoi ennen kuin lähdin sieltä, että kyllä mun olis hyvä mahdollisimman pian mennä niihin työharjoitteluihin ja rasittaa tuota selkää.

...Anteeksi mitä.

Joo, ymmärrän tämän rasitussysteemin vielä. Joka päivähän tuo selkä rasittuu, ei tarvi kuin seistä tietyn ajan paikoillaan niin johan alkaa tuntua rasitus niin, että kylmä hiki vaan valuu selästä. Mutta en todellakaan ole menossa. Mene työharjoitteluihin  --> 5 viikkoa keskussairaalassa ja 5 viikkoa terveyskeskuksessa -> 8 tuntia pelkkää jaloillaan oloa ja raskaiden ihmisten nostelua ja passaamista. Eikai siinä, mutta kun tosiaan se puolikin tuntia kaupungilla kävellen ja viiskiloisen imurinkin nostaminen saa naaman norsunv*tulle. Enkä edes kaiken lisäksi enää tänä keväänä pääsisi mihinkään harjoittelemaan, meillä kun koulussa ei ihan tuosta noin vain lähdetä johonkin harjoittelupaikkaan.

"Kyllä se siitä" hän sanoi vielä kun lähdin. Joo, nuo sanat on kuultu ennenkin, puoli vuotta sitten lääkärillä, jonka mielestä häntäluuni ei ollut edes murtunut vaan kyse oli pelkästä lihasjännityksestä.. Että sillein.. näin meillä nämä yksityiset.

Turhautumisen kivivyöry.

Siinäpä meni äitilläkin sitte hermot kun pääsin kotiin. Äiti siis on itse käynyt samalla lääkärillä pari vuotta sitten tuon kätensä kanssa ja sieltä tuli hänelle myös hyvin samanlainen vastaus. Heti olisi pitänyt töihin mennä. Sen jälkeen äippä kävi TK:n fysiatrisella ja sieltä tuli päinvastaiset ohjeet, ettei missään nimessä saa... soittipa äiti sitten mulle aikaa sille myös. Saa nähdä vaan, miten sinne pääsee.

Melkoinen ressi tuostakin vaivasta tuli. Näkee naamassakin kivasti.. Naama ei oo hetkeen ollut näin huonossa kunnossa. Ihan täynnä pieniä näppyjä ja leuka räjähti viime viikonloppuna oikein kunnolla. Näköjään alkaa nyt tulla otsaan samanlaista räjähtämistä. Aiva hävettää, kun Pilvin pitäis tulla meille tässä loppuviikosta ja meikän naama näyttää miinakentältä.. |'D Ja muutenkin turhauttaa. Conistressi sun muu ylimääräinen on nyt muutenkin päällänsä ja naama päätti sitten räjähtää.


Millä ihmeellä porukka pitää naamansa niin hyvässä kunnossa?
 
Tell meeehh I'm desperate right now! En kestä tätä naamaa. Ja jos joku ajattelee, että kuvissani ei näy naamassa virheen virhettä : You are so wrong. Ei, en käytä photoshoppia vaan kamerani on yksinkertaisesti niin huono, ettei naaman näppylät näy. Varsinkin nyt viimeisen viikon aikana naama on alkanut kukkia niin kovaa, että loppua ei tunnu näkyvän. Vituttaa katsoa peiliin kun naama näyttää mukulakiviltä.

Okei, ehkä nyt jotain vähän piristävämpää.
Kävin eilen ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan uimassa uimahallissa veljen vaimokkeen kanssa. Oli aika hieno fiilis sen jälkeen. Seinäjoen uimahalli oli ihan hyvin muuttunut viime kerrasta.. Oon varmaan kymmenen vuotta sitten käynyt viimeksi Seinäjoen hallilla uimassa.. En muista edes koska viimeksi olisin käynyt Ilmajoella uimassa niin..

Mut oli kivaa. Hirveän huono uimarihan sillein olen ja hidas, mutta omalla tahdilla puolisen kilometriä oli ihan mukavaa. Sen verran, että sai sykkeen välillä nousemaan, muttei mitään rääkkiä. Lopuksi tietty piti mennä vähän löllöttelemään lämpöiseen altaaseen. :3 Kiitos Lauralle, kun raahasit meikäläisen ulos täältä luolasta.

Onneksi loppuviikosta kaveri tosiaan tulee tänne, saa taas vähän jotain liikettä tähän persaukseen. ♥ Can't wait!

Visions and stuff

Fug yes, viikonloppu taas. Yritän antaa kuvien puhua puolestaan, kun muuten tätä ei jaksa lukea kukaan. :D

..Ja ilmeisesti näin perjantain kunniaksi aivot narikassa ja oon unohtanut kaiken, mitä tänään piti tehdä. :D Mun piti käydä tänään kirjastossa, apteekissa, lääkäritalolle mennä tai soittaa, pestä pari C:n paitaa.. ja varmaan vielä jotain muutakin mitä nyt en muista mainita. Kotiin lähdin Seinäjoelta tyytyväisenä, enkä muistanut yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Että joo. Vielä sitä tämän päivän aikana edes joitakin noista ehtis tekemään.. Piilaritkin olis taatusti jääny postista hakematta jossei iskä olis niitä mun puolesta hakenut. |'D

Piilareista puheen ollen~

Tuitui ja Nuuskamuikkusen nenä.

Tadaa~ kivasti sinertää silmät. Aika vaaleat sai tosiaan olla että edes ton verran näkyy.. Mutta tyytyväinen olen, kun näissä silmissä on niin hankala saada näkymään piilareita, jotka ei ole semmoset "luonnottomat".  Cosseja varten noi tilasin, jos Serahin pistän vielä niskaan ja sit on tulossa eräs uusi cossi Desuun, jota varten siniset silmät olisi ihan suotavat.

Pitäisikin melkeinpä tehdä joku erillinen postaus omasta cossaamisesta ja muusta. No, ehkä jossain välissä.

★☆★☆★☆★

"Wut?" Hanna nappasi yllätyskuvan ennen Seinäjoelle lähtöä~~

 

 

Tämän viikon on ollut melkein koko ajan päivän edellä pääsiäisestä johtuen. C:kin tulee taas lomille, ens viikonlopun ilmeisesti on kuitenkin kiinni. Nämä pari hassua päivää tässä välissä on  hujahtanut, koska tapahtui joitain uskomatonta.

Jokin jännä asia valtasi minut ja aloin piirtää. En tiedä itsekään varmasti, mistä se kaikki into oikein puhkui. Ja vielä pelkällä hiirellä tein koko työn. Valvoin melkein koko yön sen kanssa. Se on yleensä niin puuduttavaa etten edes viitsi yrittää pelkän hiiren kanssa mitään tehdä. Tällä kertaa onnistuin kuitenkin ja ihan hyvin vielä.

Oulun ihmiset toivat melkoisen piristysruiskeen mukanaan ja saivat piristymään vielä senkin jälkeen, kun juna oli heidät jo vieneet pois.

Kuvassa mm. aivan ihana yllätys, minkä sain Elinalta~

Elina sai kieleni rullalle nelinkerroin ja vielä melkein nielaisin sen, kun nämä näin. Aivan uskomattoman ihania molemmat, seinälle ja kehyksiin joutaa jahka sopivan kokoiset löydän~ ♥ Kuvassa näkyvä t-paita taas on Elinan "vähän myöhäinen" joululahja, jonka Itella oli onnistunut hukkaamaan.

Itsellenikin siis iski näiden kuvien ja ihanien kirjoituksien pohjalta vimma saada toteuttaa itseäni. Ja kyllä teki hyvää! Lähemmäs toista vuotta siitä on, kun olen vapaaehtoisesti mitään piirtänyt. Kunnon blokki ollut päällä, todella. Osa kiitoksista kuuluu siis sinne pohjoiseen~ Ihania ihmisiä. ♥

Tässä. Olen tyytyväinen miten sain tällaisen aikaan ensi yrittämällä. :3 Päivä ja vähän toistakin kului aika keveästi tuon parissa.

Mutta nyt, kai se on ruvettava oikeasti tekemään tälle päivälle jotain!

Ainiin:

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä meidän Lucy päätti viimein jakaantua pieniin osiin ja synnyttää viis mukulaa. :3 ovat hellyyttäviä. Lucy on niin ihanan huolehtivainen niistä, niin kuin tietysti pitääkin olla.

Neljä poikaa & yksi tyttö

Harvinaisen sosiaalista menoa

Viime päivinä on tapahtunut paljon, niin hyviä, kuin huonojakin juttuja. Monien eri ihmisten kanssa on tullut oltua tekemisissä, mihin en ole nyt yhtään viime aikoina tottunut.

Oulun vieraat lähtivät tuossa eilen aamusta. Yhtä surkiaa se aina on porukka hyvästellä, kaks päivää meni tosi nopeesti. Oli ihan piristysruiske kyllä, kun porukkaa tuli tännekin käymään. Majoittaminen oli kyllä mielenkiintoista, meillä kun ei mikään mahdottoman iso talo ole, niin sai vähän järjestellä. Siinä sitten kaiken häseltämisen lisäksi unohdin itseni laskuista, kun porukalle makuupaikkoja mietin :D Onneksi kaverilla oli lainata kokoontaitettava rahi, niin saatiin vielä yksi uupuva paikka äkkiä täytettyä.

Kovasti porukka rakastui meidän koiriin. Lucy oli hirmu rauhallinen, eikä se vielä suonut meille synnytyksen ihmettä. Luultavasti nyt, kun viikonlopusta selviän kotin, odottaa siellä muutama uusi pikku-otus. :3 ihanan rauhallisesti ottivat vieraat vastaan, pikkkoirilla kun on typerä taipumus huutaa..mutta äkkiä rauhoittuivat, en tiedä sitten, oliko Lucyn tilalla jotain merkitystä asiaan. Kai ne muut koirat sen jotenkin osaa vaistota?

Kävimme siinä torstaina porukalla tutustamassa Seinäjoen kaupunkiin. Oli hassua kuulla, että Seinäjoella on kivasti kaikkea ja kivan tiiviissä paketissa. Tiiviydestä olen kyllä samaa mieltä, mutta olen itse niin tottunut Seinäjokeen, että ei täällä tunnu olevan mitään erityistä. Kerrankin oli myös kiva olla porukasta se, joka ei ole turisti :D
    Magneettikuvistakin tuli tulokset torstaina, mutta taidan tehdä niistä erillisen postauksen. En tätä julkaisua viitsi sillä synkistää.. koska omasta mielestäni siinä ei ollut mitään positiivista. Meinasi inhottavasti latistaa sitä fiilistä, minkä porukan kanssa sain pitkästä aikaa. Itkuakin siinä tuli torstaina tirauteltua, mutta onneksi ei tarvinnut olla yksin. Olisi varmaan päitä lennellyt..

Tuli myös vahingossa soitettua eräälle rakkaalle ystävälleni siinä torstai-iltana. Vahingossa siis, kun puhelimeni sekoili jotain. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vahingossa alkaa puhelua lähtemään jollekin.. kosketusnäyttö on siitä kyllä puhelimessa huono.
   Luulin, että ehdin laittaa puhelun kiinni, ennen kuin se alkoi hälyyttää ja vähän nolottikin siinä sitten kertoa tämä, kun kaveri soitti pian takaisin. Olin vielä siinä jotain patjoja roudaamassa ystävilleni, jumissa varastohuoneen syövereissä.. oli kyllä hieno ilmalento kun tajusin, että puhelin on jossain pöydällä ja kaveri huikkaa kauempaa "A Soittaa!" Aivan naurattaa vieläkin. :D Mutta oli oikeastaan aivan ihanaa jutella kyseisen ihmisen kanssa pitkästä aikaa. En ole oikeastaan koskaan puhunut tuollaista puhelua koskaan hänen kanssaan. Sen verran on ujostuttanut. Ihanaa tietää, että häntä tulee myös näkemään ens kesän aikana. Olen nyt jo innoissani tästä tulevasta reissusta.

Nyt ollaankin täällä miehen luona majoituttu torstai-illasta asti. Soittivat vielä Oulun porukka junasta perään, että olivat jättäneet tyynyni alle jotain pientä. Kävimme kotonani kääntymässä miehen kanssa.. Tyynyn alta löytyi iso nippu kirjeitä. Ne saivat itkun silmään, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Tuli turvallinen ja helpottunut olo siitä, että ei tässä isossa maailmassa tarvitse olla yksin. En ole vielä heitä kiittänyt kyseisistä kirjeistä, olen vieläkin vähän häkeltynyt. En ole saanut niistä vielä ajatuksia täysin kokoon. Ihanaa, kun on tuollaisia ystäviä.

Täällä on aika leppoisat tunnelmat, kun mies päätti pitää pienimuotoiset lanit. Perseilyn määrää ei voi sanoin kuvailla.. vähän väsykin meinaa painaa päälle.  |'D ehkä voisi itse tässä pian jo painella nukkumaan, on niin rankkaa tämä typerille jutuille nauraminen. 8)

Vielä loppuun aivan ihana coveri biisistä Somebody I used to know~ alkuperäinenkin biisi on todella hurmaava, kylmät väreet menee joka kerta kun ääni käy korkealla. Biisissä on ylipäätään jotenkin niin ihanan letkeä tunnelma. Tykkään, kovasti ♥ Niin vihaiset kitaransoittotaidot yhdellä kitaralla..

Oulun tervajellonat ja yliannostus kahvia

"Eihän tässä ole mitään järkeä!"

..Niin. Ei tässä postauksessa ainakaan ole mitään rakentavaa. Sukat pyörii jaloissa, kahvin ylikulutus aiheuttaa jopa minulle toisinaan pieniä pärinöitä.

Siivoiltu on ja vihaisesti imuroitu selän vastustuksesta huolimatta, kehtaa tuoda tänne ihmisiä käymään. Porukkaa on siis tulossa käymään Oulusta ja Rovaniemeltäkin asti yksi ihmisenkuvatus. Tulevat Seinäjoelle yhdeksältä saapuvalla junalla. Saas nähdä mitä tulee, jännittää vähän, en tiiä kyllä miks. Kyytiasiat lähinnä kai.. Ja sitä hajoilun määrää, kun ei ole nähnyt ihmisiä hetkeen.

Meinaa nyt kovasti povata kuumetta ja kurkkukipua tietenkin, kun pitäis olla jotain tekemistä. Mua ei oo vaivannu mikää kunnon flunssa sitten Joulun (tai no yskää oli tossa pari kuukautta sitten kyllä..) niin nyt tottakai pitää tulla kuumetta ovista ja ikkkunoista. Laski tuo kuume kyllä kun nukkui, mut saas nyt nähdä. Ärsyttävää.

Kahvia on kulunut pitkin päivää, kokonaisuudessaan silti hirveä väsy ollut tämän päivän, mielenkiinnolla odotan miten pysyn hereillä, varsinkin jos kuume vielä päättää nousta uudelleen. We'll see.

Huomenna majoittaudutaankin sitten porukalla tällä tietoa Ilmajoelle, kun mieskin tulee lomalle.

Perhana, tuntuu ettei nyt oikein keksi mitään kirjoitettavaa. No, ei kai siitä väkisin mitään tule. :P

Yritin eilen ottaa uusia kuvia naamavärkistäni, tässä pari. Inhoan tuota kameraa, kun sillä ei saa oikein kunnon kuvia ilman salamaa. Salamasta tulee taas ärsyttävän valkosia kuvia.. Tuo kamera on muutenkin aika vanha. Hirveetä pikselimömmöä tulee jos yrität ottaa ilman salamaa mut ei voi mitään. Ehkä joskus ostan itselleni kunnollisen kameran.

Eipä mulla muuta~

Kallista hupia, vaikka hupi oli kyllä kaukana

Koska viikon aikana on tapahtunut paljon, tekstiäkin tulee sitä mukaa, yritän kuitenkin vähän edes tiivistää. Tämänkin tekstin aloitin kyllä torstaina, mutta jäi sitten vähän. Lisäksi perjantaina iski taas kunnon migreeni, eikä oikein tuo ruudun tuijottaminen oo ollu suosiossa senkään takia koko viikonlopun aikana.

Mutta luojan kiitos, ajokortin kakkosvaiheesta ei tarvi enää murehtia. Tämä oli siis torstaina.

Perse olis sanonu sopimuksensa irti jo matkalla Jalasjärven radalle, mutta taistelin viimeiseen teoriatunnin minuuttiin, enemmän tai vähemmän tuskaisena.

.. Ja oli melkoista invailua loppupäivä. :D Aaagghh tegee gibeää

Ihan hyvinhän siellä muuten meni. Autossani on kuulemma todella hyvät jarrut, mikä on kyllä ihan kiva kuulla. Ei ollut moittimista auton hallintakyvyssäkään, vetihän se nyt pakostikin ympäri jossakin vaiheessa mutta nih. Oli vähän pitkäveteistä kyllä sillein, odottamista ja vuorottelua. Aina kännykällä pasianssit pystyyn odottelun ajaksi. Toisaalta ehkä siinä oli hyväkin puoli, että ei koko kahta tuntia kuiteskaan oltu täysin ajossa. Sai persaus levähtää aina omaa vuoroa odotellessa.

Torstai-iltapäivällä oli tosiaan se parin tunnin teoriapläjäys ja silloin kieltämättä oli aikamoinen kuumotus päällä. Ei oikein tiennyt miten päin olisi istunut. Nytkin on edelleen tosi hankala olla ja istua.

Viikonloppu juoksi silmien ohitse. En ymmärrä miten se muka meni niin nopeasti. Se on niin pirun lyhyt aika, tuntui, että aivan saman tien jo piti taas mies viedä takaisin linja-autolle kohti Kajaania.

Minä ja Lucy vauvamassunsa kanssa.

Lauantaina olin pitkästä aikaa kuskina. Viimeisiä viedessä illan pikkutunneilla häntäkin kyllä muistutti kovasti, miksi en kyseistä hommaa ole tehnyt viime aikoina. Mutta kylläpä sitä oli autettava kaveria hädässä, kun ei kerran kyytiä meinannut poiskaan enää Seinäjoelta saada, eikä jäädä minnekään yöksi. Mies taas oli lauantai-illan veljensä kolmekymppisillä ja tämä seuralaisineen piti heittää myös baariin - onneksi vain paikalliseen, ei ollut kuin muutaman kilometrin verran. Melkoiset jutut oli kyllä pojilla..

Tämän viikon suunnitelmat menivät osittain pipariksi; Mies ei taaskaan saanut kuntoutusloma-anomuksiaan hyväksyttynä takaisin. Ties monetko viikonloput hän on yrittänyt anoa vapaaksi ja aina on tullut hylättyä. Olis vaan ollu kiva, että olisi ollut vähän pidempi loma heti kerralla, kun on pääsiäinen ja kaikki. Mahtaa olla mukavaa tehdä toisille tinkiä. No, jossain vaiheessa hänen on ne kuitenkin saatava, onneksi.

Tänään taas pääsin viimein magneettikuvaan. Kieltämättä oli melkoinen kuumotus päällä siellä putkessa. Hiki valui otsalla, kun viimein pääsi siitä ahtaasta kolosta pois. En oikeastaan ollut tiedostanut ahtaanpaikankammoa itselleni ikinä sen kummemmin. Unia näen aika usein että jään johonkin pieneen väliin jumiin ja se nyt ahdistanu aina, mut ei ollu kummiskaa kauheen mukavaa. Aina kun silmät avasi ja näki, miten pienessä tilassa oli niin tunsi aiva sykkeenkin nousevan. Tietysti joka paikkaakin alkoi hirveästi muka kolottaa, kun tiesi, ettei saanut liikkua. Jalat huusivat heiluttamista, mutta sain kuitenkin pidettyä itseni.
    Ei sentään mitään varjoaineita tarvinnut tunkea suoneen. Siinä vaiheessa olisi paniikki iskenyt. Muistan, kun pienenpänä kuvattiin pääkoppaa ja jossain vaiheessa kädestä laitettiin piikillä varjoainetta menemään. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piikkiä pistettiin ja se vielä jätettiin käteen. Hirveä hätä iski siinä, kun piti yrittää olla paikoillaan ja tiesi neulan törröttävän kädessä. Sattui muka niin hirveän paljon. Muutenkaan niistä neuloista niin välitä.

No, kuvaus ohi ja uutta kuumotusta tuli kyllä visalle, kun kolme ja puolisataa humahti tililtä paikoillaan makaamisesta. :D Saahan sen onneksi takaisin, mutta silti. Kallista touhua. Siitä kumminkin otettiin vielä Kelan osuus pois. Ilman sitä olis maksanu kuutisensataa. Jännä, miten se on niin kallista. Toivottavasti on myös kuumotuksen ja hintansa väärti ja selviäis viimein, mitä tämän häntäluun kanssa olisi tehtävissä. Torstaita odotellessa, silloin saan kuulla lisää kuvauksen tuloksista, kun lääkäri soittelee.

Tänään olisi tiedossa vielä pientä siivoilua, viikolla tänne on tulossa porukkaa pohjoisesta ja olisi varmaan ihan suotavaa, että tänne mahtuisikin ihmisiä.. Jännät paikat on tulossa myös myöhemmin viikolla, kun Lucyn pitäisi lähipäivinä synnyttää. Saas nähdä, montako vipeltäjää tulee. Lucyn maha on todella paisuksissa, vaikkei sitä niin yllä olevasta kuvasta näe. Ihme ettei ole jo pieni otus räjähtänyt taakkansa kanssa.

Lily♥ ehdottomasti koirista vilkkain. |'D