Kallista hupia, vaikka hupi oli kyllä kaukana

Koska viikon aikana on tapahtunut paljon, tekstiäkin tulee sitä mukaa, yritän kuitenkin vähän edes tiivistää. Tämänkin tekstin aloitin kyllä torstaina, mutta jäi sitten vähän. Lisäksi perjantaina iski taas kunnon migreeni, eikä oikein tuo ruudun tuijottaminen oo ollu suosiossa senkään takia koko viikonlopun aikana.

Mutta luojan kiitos, ajokortin kakkosvaiheesta ei tarvi enää murehtia. Tämä oli siis torstaina.

Perse olis sanonu sopimuksensa irti jo matkalla Jalasjärven radalle, mutta taistelin viimeiseen teoriatunnin minuuttiin, enemmän tai vähemmän tuskaisena.

.. Ja oli melkoista invailua loppupäivä. :D Aaagghh tegee gibeää

Ihan hyvinhän siellä muuten meni. Autossani on kuulemma todella hyvät jarrut, mikä on kyllä ihan kiva kuulla. Ei ollut moittimista auton hallintakyvyssäkään, vetihän se nyt pakostikin ympäri jossakin vaiheessa mutta nih. Oli vähän pitkäveteistä kyllä sillein, odottamista ja vuorottelua. Aina kännykällä pasianssit pystyyn odottelun ajaksi. Toisaalta ehkä siinä oli hyväkin puoli, että ei koko kahta tuntia kuiteskaan oltu täysin ajossa. Sai persaus levähtää aina omaa vuoroa odotellessa.

Torstai-iltapäivällä oli tosiaan se parin tunnin teoriapläjäys ja silloin kieltämättä oli aikamoinen kuumotus päällä. Ei oikein tiennyt miten päin olisi istunut. Nytkin on edelleen tosi hankala olla ja istua.

Viikonloppu juoksi silmien ohitse. En ymmärrä miten se muka meni niin nopeasti. Se on niin pirun lyhyt aika, tuntui, että aivan saman tien jo piti taas mies viedä takaisin linja-autolle kohti Kajaania.

Minä ja Lucy vauvamassunsa kanssa.

Lauantaina olin pitkästä aikaa kuskina. Viimeisiä viedessä illan pikkutunneilla häntäkin kyllä muistutti kovasti, miksi en kyseistä hommaa ole tehnyt viime aikoina. Mutta kylläpä sitä oli autettava kaveria hädässä, kun ei kerran kyytiä meinannut poiskaan enää Seinäjoelta saada, eikä jäädä minnekään yöksi. Mies taas oli lauantai-illan veljensä kolmekymppisillä ja tämä seuralaisineen piti heittää myös baariin - onneksi vain paikalliseen, ei ollut kuin muutaman kilometrin verran. Melkoiset jutut oli kyllä pojilla..

Tämän viikon suunnitelmat menivät osittain pipariksi; Mies ei taaskaan saanut kuntoutusloma-anomuksiaan hyväksyttynä takaisin. Ties monetko viikonloput hän on yrittänyt anoa vapaaksi ja aina on tullut hylättyä. Olis vaan ollu kiva, että olisi ollut vähän pidempi loma heti kerralla, kun on pääsiäinen ja kaikki. Mahtaa olla mukavaa tehdä toisille tinkiä. No, jossain vaiheessa hänen on ne kuitenkin saatava, onneksi.

Tänään taas pääsin viimein magneettikuvaan. Kieltämättä oli melkoinen kuumotus päällä siellä putkessa. Hiki valui otsalla, kun viimein pääsi siitä ahtaasta kolosta pois. En oikeastaan ollut tiedostanut ahtaanpaikankammoa itselleni ikinä sen kummemmin. Unia näen aika usein että jään johonkin pieneen väliin jumiin ja se nyt ahdistanu aina, mut ei ollu kummiskaa kauheen mukavaa. Aina kun silmät avasi ja näki, miten pienessä tilassa oli niin tunsi aiva sykkeenkin nousevan. Tietysti joka paikkaakin alkoi hirveästi muka kolottaa, kun tiesi, ettei saanut liikkua. Jalat huusivat heiluttamista, mutta sain kuitenkin pidettyä itseni.
    Ei sentään mitään varjoaineita tarvinnut tunkea suoneen. Siinä vaiheessa olisi paniikki iskenyt. Muistan, kun pienenpänä kuvattiin pääkoppaa ja jossain vaiheessa kädestä laitettiin piikillä varjoainetta menemään. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piikkiä pistettiin ja se vielä jätettiin käteen. Hirveä hätä iski siinä, kun piti yrittää olla paikoillaan ja tiesi neulan törröttävän kädessä. Sattui muka niin hirveän paljon. Muutenkaan niistä neuloista niin välitä.

No, kuvaus ohi ja uutta kuumotusta tuli kyllä visalle, kun kolme ja puolisataa humahti tililtä paikoillaan makaamisesta. :D Saahan sen onneksi takaisin, mutta silti. Kallista touhua. Siitä kumminkin otettiin vielä Kelan osuus pois. Ilman sitä olis maksanu kuutisensataa. Jännä, miten se on niin kallista. Toivottavasti on myös kuumotuksen ja hintansa väärti ja selviäis viimein, mitä tämän häntäluun kanssa olisi tehtävissä. Torstaita odotellessa, silloin saan kuulla lisää kuvauksen tuloksista, kun lääkäri soittelee.

Tänään olisi tiedossa vielä pientä siivoilua, viikolla tänne on tulossa porukkaa pohjoisesta ja olisi varmaan ihan suotavaa, että tänne mahtuisikin ihmisiä.. Jännät paikat on tulossa myös myöhemmin viikolla, kun Lucyn pitäisi lähipäivinä synnyttää. Saas nähdä, montako vipeltäjää tulee. Lucyn maha on todella paisuksissa, vaikkei sitä niin yllä olevasta kuvasta näe. Ihme ettei ole jo pieni otus räjähtänyt taakkansa kanssa.

Lily♥ ehdottomasti koirista vilkkain. |'D