Ei mennyt ihan putkeen, ei sitten missään t: cresu ja pitkät avautumiset

..Sisu ;;___;;

Eilinen päivä oli kyllä niin ahterista.

Pääsin viimein kunnolla kouluun, kun opettaja tarjosi mahdollisuutta osallistua nuorempien kanssa käytännön tunneille. Olin ihan onnesta soikeana kun pääsin mukaan vähän kertailemaan juttuja! Eikä ollut yhtään pahitteeksi.

Mutta noh. Alaselkä tuli siinäki ajassa jo tosi kipeäksi, yllätys... Toisen opiskelijan tökätessä neulan käsivarteen pienimuotoinen hermostuneisuus vei jotenkin voiton ja itku pääsi. Hävetti ihan sikana, toinen raukka-parka ekaa kertaa pistämässä ja luul, että vika oli hänessä..

Onhan mua aina pelottanut, kun toinen ihminen mua pistää, mutta ei sentään itkua ole tullut... pyörtynytkin ennemmin :__D

Olisipa jääny väärinkäsitykset siltä päivältä siihen. Opettaja pisti terkkarille, jos saatais hoidettua itelle lääkärikäynti johonkin, että sais lausunnon, mitä tulevilla työharjoittelujaksoilla saisin tehdä ja mitä en.

Yritettiin siinä terveydenhoitajan kanssa sit saada aikaa tk:seen sille lääkärille, joka keväällä totesi, ettei kannata raskaisiin hommiin hakea ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Terkkari oli puhelimessa ja soperteli siinä sen ajanvaraustädin kanssa jotain. Kysyi minulta siinä välissä, että pääsisinkö iltakahdeksalta menemään.

Okei joo, tosi outoon aikaan ensinnäkin. Tässä kohtaa olis jo pitänyt tajuta. Vielä kun oli ihan erikoislääkäristä kyse, mutta en ajatellut sen kummemmin. Tottahan ny menisin, jos niin äkkiä pääsis.

Menin sovittuna aikana paikalle. Kului yli tunti. Lopuksi omaa nimeä kuulutettiin, päivystyshuoneeseen. No voi nyt helvetti, ajattelin.
Alkoi käydä järkeen, miksi olin niin nopeasti päässyt. Ilmeisesti jotain oli terkkarin ja sen ajanvarausnaikkosen kanssa mennyt ristiin, jommallekummalle iskenyt aivopieru ja terkkarikin oli siinä luulossa, että olisin päässyt juuri tämän tietyn lääkäri X:än juttusille, joka tilanteeni tiesi.

En kuitenkaan kehdannut lähteä enää pois siinä vaiheessa. Vähän nolon oloisena menin kuitenkin.

Ensinnäkään, enhän minä siltä akalta mitään lausuntoa saanut. Ei se ottanut loppujen lopuksi kantaa, että pitääkö välttää jotain asioita tulevalla työjaksolla.. Ikäväkseni totean, että samaiseen terveyskeskukseen olisi tarkoitus mennä mm. kyseisen ihmisen käskyteltäväksi ja haukkumapuuksi kymmeneksi viikoksi. Jippijaijee. Oon siis aikaisemmin ollut samalla laitoksella harjoittelussa kuusi viikkoa ja voin sanoa, että mitään hyvää sanottavaa ei sen paikan ilmapiiristä jäänyt käteen.

Kerroin kuitenkin, mitä koulussa oli tapahtunut. Tuli niin tylysti kyllä asiaa pöytään, että  sain niellä omaa häpeää ja pahaa mieltä viimeiseen asti, ettei vaan nolaisi itseään enempää sen ihmisen edessä.

"Ei tipu sulle tästä sairaslomaa kuule nyt" hän sitten töksäytti kun lopetin kertomisen. Enhän edes pyytänyt mitään sellaista. En haluais olla päivääkään enää saikulla, vaikka kuinka kamalaa olisi.

Häneltä ei kyllä tullut mitään hyvää sanottavaa kertaakaan sinä aikana. Hän moitti siitä, että en ole selvästikään harrastanut tarpeeksi liikuntaa ja miksi tulen tänne, jos kerran en saikkua halunnut.
Sanoi sitten vielä tämän saman, mitä muutkin, kun olen vielä nuori ihminen.

...hänen ilmeensä astuessani huoneeseen

Kyseli, että eikö ole koskaan ennen ollut selkä kipeä ennen sitä viime vuotista kolaria. No kun ei ole. Hän alkoi selittää, että mun lantion joissain luissa oli jotain, mikä tuota kipua voi aiheuttaa. (tämä siis lukenut yhden lääkärin lausunnossa, muttakun lekurisanasto..) Nyökyttelin vain, kun en tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa?

"Eikä sua kukaan leikkaa kun oot noin nuori" Hän totesi seuraavaksi.
Leikkaa? Okei, ensinnäkään, olinko sitäkään pyytänyt.. en edes tiennyt tuota aikaisemmin mitään tuollaisesta vaihtoehdosta.

En oo ollut tietoinen, että joku vois sorkkia mun lantiota niin, ettei se olisi niin ahdas tai jotain. Just. Valitettavasti myös samaan syssyyn hän heitti taas karua faktaa pöytään..

"Sä tuut aina olemaan tollanen, opi elämään sen kanssa"

Jonkinlainen pala siinä nousi kurkkuun. Vaikka oon kuullut tuon kerran ennenkin, no.. niin. En pysty olemaan itkemättä nytkään, kun ajattelen hänen sanomaansa. Tämä riivatun kipu ei lopu ikinä. Musta ei tuu enää tervettä ihmistä. Sekös tässä suoranaisesti vatuttaa. Oon niin vihainen itselleni.

Mutta jotenki musta tuntuu, että se naisenkaan asenne ei ny oikein ollu ehkä niin ammattimainen.. toki se oli tunnin aikataulussa myöhässä ja varmasti väsynyt, mutta ei kai se nyt mun vika ollut?

Kaiken hyvän lisäksi tulin sitten kuumeeseenkin vielä. Ihan hirveä olo. <__> uliulivalivali. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Lepäilemään päästyäni sain kuulla avokin suusta, että rakkaan ystäväni kissa teki eilen viimeisen matkansa. Soittelimme illalla ja oma ääni meinasi vähän väliä hajoilla. Ihan kamalaa. Ei se ollut edes vielä niin vanha.. ;___;  Ihana Sisu. Viime viikolla toisen kaverini hamsteri oli poisnukkunut ja poru pääsi silloinkin. Kauhea nyyhkyttelijä olen nykyään, vai sattuuko kaikki ikävät asiat nyt kerralla, en osaa sanoa.

Huhhu, johan oli vuodatusta. Halusin vaan  tuoda esille sen, miten hyvää tää asiakkaiden kohtaaminen täälläkin aina välillä on. |'D Kuten varmasti kaikkialla muuallakin. Tämän reissun jälkeen tekee taas mieli lääkäriin seuraavan kerran vasta, kun toinen jalka on jo haudassa. Perkele.

Tunteiden yöllistä kuohuntaa FF XIII-2:sen parissa

Jälleen Final Fantasyjen ystäville luettavaa. |'D

Eli siis, en itse oo nyt pelannut kyseistä peliä, ihan mielenkiinnolla päätin vilkaista, että josko nämä myöhemmin julkaistut DLC-osat olis tuoneet jotain järkeä koko pelin yleiseen sekavuuteen. Tumbleri spoilasi lähinnä, joten ei malttanut olla kurkistamatta paremmin.

SPOILERIVAROITUS!

Olenko ylipäätään edes vielä vaahdonnut täällä siitä, miten raivosatuttava koko kyseinen peli on alkuperäistä FF XIII:tä ajatellen? En muista. Toisaalta, ehkä "alkuperäinen" on väärä sana, koska kuitenkin tämä kaikki on yhtä isoa Fabula Nova Crystalis-sarjaa.. Mutta kun jälkeen päin ajattelee, niin oliskohan tekijöiden pitäny vähän hillitä? Osata lopettaa ajoissa? Rahan kuvat pois silmiltä ja keskittyä tekemään hyviä pelejä.

Katson näitä nyt sekalaisessa järjestyksessä, meinasin katsoa Lightningin ja Serahin kaksin käydyn keskustelun (Lightningin DLC),  mutta uteliaisuuttani näin sivupalkissa mm. Snown DLC:n, enkä voinut olla klikkaamatta.

Videot, jotka linkkaan, ovat aika pitkiä, mutta pelaajan höpötykset ja tappelukohdat kelatessa pois, ei jää loppujen lopuksi kovin paljoa katsottavaa.

Odotukseni olivat aika suuret Snown kohdalla, koska FF XIII:ssä Snow on yks mun suosikeista Toisaalta, koko pelissä on niin paljon hyviä hahmoja., mutta joka tapauksessa.. Lisäksi jo aikaisemmin jatko-osassa ilmennyt kohtaus Snown ja Serahin "ihanasta jälleennäkemisestä" kolmen vuden erossaolon jälkeen jätti meikäläisen turhan kylmäksi. Kai nyt olisi ollut nähtävissä edes vähän romanttisempi jälleennäkeminen?

Katsoin tämän ja turhauduin. Odotin, kelasin ja toivoin, että edes jonkinnäköistä tunteiden ylösnostattamista olisi ollut tiedossa. Oliko liikaa pyydetty? OLI. Ei edes halia, ei mitään.

Muutenkin, ylipäätään tuo Void Beyondin juttu.. mikä ihme paradoksisotku sinne oikein tuli? Porukkaa tulee vaan haastaan sinne riitaa, Lightningki päätti ilmaantua XIII:n vermeissään.. jee jee treenataampa vähän!

Ajatuksena huvitti myös se, että tappeluihin oli nyt mahdollista saada mm. Lightningin XIII ja XIII-2-versio petiksi, eli monsteriksi, eli kolmanneksi jäseneksi ryhmään.

No, katsoin sitten seuraavaksi tämän Lightningin DLC:n.

Jokseenkin hämmentävä. Ei avannut minusta tarpeeksi ovia, ainakaan sellaisia, mitä olisin toivonut. Lightningin harteille laskeutuu melkoiset omantunnontuskat, mikä nyt tietysti oli arvattavissa, nainenhan ohjasi pikkusiskonsa suoraan suden suuhun. Joten muutampa itseni tälläiseksi kristallimötikäksi siinä toivossa, että pääsen vielä syleilemään rakasta siskoani.

Ok, en kyllä ymmärrä, miten itsensä sparklaavaksi timangiksi muuttaminen ja kristalliunesta herääminen joskus monen sadan vuoden päästä vaikuttaa siihen, että pääsisi vielä näkemään sisarensa. Kuollut se silti on. What's the meaning of this?

Tämän kuvan nähdessäni tumblerissa toivoin totisesti, että se olisi ollut jonkun angstisen gootin photoshoppauksen aikaansaannosta, mutta ei ollut. Nähdessäni kohtauksen videolla, alkoi naurattaa, jostain syystä..

Toki tässä päästään tietysti siihenkin vaihtoehtoon, että kyseinen aikamatkailufarssi jatkuisi myös tulevassa osassa. Toisaalta taas, kaikki aikaportit sulkeutuivat XIII-2:sen virallisessa endingissä, joten jos mitään ihmeellistä uudelleen ilmestymistä ei tapahdu, on aika poissuljettu vaihtoehto tuokin.

DLC:n lopussa nähdään myös "Lightningin herääminen" (kenties mahdollinen uuden pelin alku) Dying Worldissä, missä ei ole mitään jäljellä. I wonder how this will continue...

Olin jo alusta asti sitä mieltä, kun kuulin ja ensimmäiset trailerit katsoin pelistä, että ei hyvältä näytä tämä nyt. FF XIII:n juoni oli mun mielestä just hyvä sellaisenaan. Ensimmäisessä osassa ei ole tietoakaan mistään ajassa matkustamisesta, aikaporteista, tulevaisuuden muuttamisesta ylipäätään paremman tulevaisuuden puolesta..

Kuten FF X-2:sen kanssa kävi aikoinaan, ensimmäinen ja toinen osa ovat jotenkin liian erilaisia. Toki, ajat muuttuvat ja ihmiset toki sen mukana.. mutta silti tämä meni jotenkin yli.


Jos tällainen FF-peli oli kerran pakko suunnitella ja tehdä, niin eikö sitä olisi voinut säästää ihan omaan peliin? Paljon loogisempaahan se olisi ollut, jos alusta alkaen olisi ollut tämmöstä "eri aikojen välillä matkustamista ja paremman tulevaisuuden vuoksi korjaamista".. olisi ollut paljon enemmän potentiaalia.

Olisivat tehneet Noelista, Yeulista ja Caiusista oman pelinsä, omiin maailmoihinsa. Toki siinä olisi pitänyt muutamia asioita tehdä toisin, mutta kuitenkin.. En alunperinkään pitänyt ajatuksesta, että jostain tulevaisuudesta tulee jokin arjen sankari, jonka pitäisi pelastaa kaikki. No, pelintekijät tekivät, minkä tahtoivat eivätkä selvästikään aio jättää peliä tuohon.

"Don't forget me."

No, ei huonoa, jos ei jotain hyvääkin (kai?). Asia, mistä tykkäsin kaikesta huolimatta oli tuo kohtaus, missä Serah ilmestyy Lightningin eteen, ikään kuin unena. Aikaisemmin on nähty hahmojen sisimmän tarkoituksen ja syvällisyyden katoamista, sinisilmäisyyttä ja naiiviutta. Tässä kohtauksessa nähdään edes vähän pintaa syvemmälle. Lightningin ja Serahin välinen suhde on erityisen tärkeä ja rakas.

Serahin suhde siskoonsa tuntuu olevan huomattavasti tärkeämpi, kuin suhde Snow'hun, enkä epäile, etteikö Lightningille Serah merkitsisi kaikki kaikessa. Tykkään hirveästi molemmista, ja kyllä tuo kohtaus sai itsessäni kylmiä väreitä aikaan.

Tuosta kohtauksesta olis ihana saada joskus photoshoottia, itellä kun tuo Serahin perusvaatetus löytyy. Jos joskus joku tekisi tuon Lightningin haarniskan. x)

Jatkoa on siis taatusti, suurella todennäköisyydellä tulossa. Ja pakkohan se on herranjumala ostaa, ihan vaikka vain todetakseen, että kyllä, paskaan suuntaan menee entisestään! :D

Tällä hetkellä toivoisin ehkä eniten, että Vanille ja Fang palaisivat viimein kunnolla kuvoihin. Jossain siellä he kuitenkin ovat, ilmeisesti elossa. Olin niin pettynyt, miten pieni rooli niillä oli tässä pelissä. Serahin puolesta en enää herättele toiveita, en usko, että sitä tullaan enää näkemään, muuten kuin muistoissa. Ja ehkä parempi niin.

Vaikka tässä kuohuksissani avaudun taas tyytymättömyydestäni tähän peliin, ostaisin silti tämän FF XIII-3:senkin, mikäli se kauppoihin tulisi. Mielenkiinnolla todellakin odotan, että miten tämä kyseinen peli aikoo jatkua. Mitä kaikkea ne vielä keksii.

Vihainen avautumiseni päättyy tähän.

Voisin tätä menoa ruveta täyspäiväiseksi peliarvostelijaksi. :__D