Unta, unta ja lisää unta. Luntaki vois tulla

Viimeiset viikot on menny ihmetellessä, kun väsyttää niin jukelittomasti, muttei unta tule. Johtuneeko siitä sitten, kun ressaa ja ei oo menny ihan viimeisimmän päälle jutut, joita ollut nyt meneillään.

Turhautumisen tunne oli aika valtava, mutta piti lopuksi niellä ylpeytensä ja pyytää apuja noitten kouluhommien kanssa, taas. Oon yrittänyt viime viikon ja tämän viikon lueskella niinkin rakasta aihetta, kuin anatomiaa ja fysiologiaa. Tämän, jos jonkun olisin halunnut onnistuvan niin, että olisin päässyt ihan luennolle.. mutta eipä voi mitään, yksin hajoilua ja seinään heittelyä ollut siis ilmassa ja raa'asti.. XD

Voi apua anteeksi, naurattaa vaan ihan liikaa kaiken lukeman jälkeen.. X''DDD löytyi  vähän googlettamalla tämmöinenkin teoria aivojen eri alueista. 

Viime viikolla oli jotain muutakin. Minä vakuutusasioita hankalana pitävä ja muutenkin vähän asioita tutkineeni en oikeastaan osannut ajatella tämmöistäkin sotkua kaiken muun päälle.

Isoveljen sanojen mukainen "hömppävakuutukseni" loppui viimein ja siitä jo jokin aika sitten kävin teettämässä uuden vakuutuksen. Inhottavaa, kiusallista ja turhan virallista touhua. Siellä meni melkein tunti kaikkine typerine selityksineen. ´___`

Rehellisesti sanottuna omaa tietämättömyyttäni ei tullut mieleenkään, että voisin olla liian sairas saamaan tavallista sairaskuluvakuutusta itselleni. Minä mitään sairas ole. Kuitenkin enemmän asiaa ajatellen.. no. Kaveri sanoi tuossa viime viikolla hyvin, että eiväthän kyseiset laitokset mitään hyväntekeväisyyttä tee, rahankuvat silmissä vain. Ja niinhän se on, ikävä kyllä. Pitää mennä takaisin ja kysellä, että saanko tällä terveydelläni sitten yhtikäs mitään vakuutusta itselleni
Kahden viikon päästä pitäis olla katsomassa Musea Hartwall-areenalla, niin harmittihan tommonen päätös sitten. Ajattelin, että tuolla reissulla törsään ja ettin ihmisille lahjoja ja muuta. Onnekseni porukat lupailivat auttaa noiden kanssa, ei yksin tarvi murehtia.. Oon kyllä sillä tavalla onnekas.

Yks suosikkibiiseistäni Muselta, videokin on niin jäätävä.

Tosin ihan minuutti sitten eräs vanha luokkalaiseni tuli kysymään, että olisiko töiden puutetta. Tuli vähän puun takaa, mutta totta mooses jos vain joku minut selkävammaisena ja opiskelijana toistaiseksi ottaa johonkin hommiin, niin käyhän se. Ilta/yöhommista olisi kuulemma kyse, muuta en oikeastaan tiedäkään vielä, pitääpä katsoa. Ei haittais ylimääräinen taskussa yhtään.


Oli hauska huomata taas, kun verikokeissa kävi, miten ajatuskin siitä, että joku törkkää neulan sun käteen ja veri valuu putkeen, alkaa oksettaa :D siis hyi kauhea sentään, meinas laatta lentää. Mua ei häväytä toisen ihmisen pistäminen tai verinäytteen otto, mut en tiedä sitten, mikä omalla kohdalla tekee siitä niin kamalaa.

Pieniä iloja täältä arjesta onneksi löytyy. Oon alkanut katsomaan Nip/Tuckkia oikein kunnolla, kun sitä Netflixistä löytyi. Muistan, kuinka sitä tuli telkusta joskus aikaa sitten ja äitini mielestä kyseinen sarja oli ihan sairas. No onhan se, mutta hyvällä tavalla. =D

Adventure Timen aivottomuus on myös ollut aika aktiivisesti mukana, tuulettaa hyvin päätä punaosluista ja keskushermoston toimintatavoista. Noihin tehtäviin on tosi vaikea keskittyä välillä. Kivointa on kuitenkin ollut se, miten on tullu tosi monien ihmisten kanssa oltua yhteyksissä. Pelaten kimpassa tai viestitellen, soitellen myös. Joulu ja uusvuosi tulee, lähes koko kuukausi on täynnä, mikäli rahat antaa myöden.  Täytynee siis toivoa salaa, että tuo oma kunto kestäis ja saisin hetkeksi jotain töitä ja samalla kykenisin kulkemaan harjoittelussa.. vähän mietityttää kyllä, mut koettamalla, eipä sitä muuten voi tietää.

Myönnän sen, pelattua on tullut kyllä ihan kiitettävästi. Pystyy kaiken myllerryksenkin keskellä uppoutumaan ja unohtamaan kaiken ikävän hetkeksi. Vielä kun on kauheeta läppää ja vielä kamalampaa seuraa niin voila.♥

Voi tätä etenemisen riemua

Sain koulutuspäälliköltä sähköpostia, missä hän kertoi saaneensa tämän hetkiseen lääkehoidon opettajaan yhteyden ja pääsen jatkamaan kesken jäänyttä kurssia hänen kanssaan. Lisäksi hän ilmoitti, että mahdollisesti kolmen viikon kuluttua pääsen viimein aloittamaan työharjoittelujaksoni. VIIMEIN.  Ei siinä kauaa mennytkäään.

Lisäksi tuo etätehtävien tekeminen on muutenkin ollut aika nihkeää touhua ja pääsisinkin vielä tammikuussa aloittaneiden kanssa ihan teoriatunneille.

Oon nyt jotenkin niin innoissani. Asiat etenevät ja valoa näkyy taas tunnelin päässä. Ehkä valmistun sittenkin, jonain päivänä.

Tosin nyt on kaikkein pahin Tera-buumi päällänsä, joten täytyy vain diilata sen kanssa ja totutella taas semmoiseen "normaaliin" rytmiin. Ei mulle ihan tavallista rytmiä tule tuon selkävaivan takia, mutta kuitenkin. Viimeisen pari viikkoa olen ollut aika tehokkaasti nenä kiinni Terassa, hyvä että on syödä muistanut välissä. Viimeksi pelannut Skyrimiä näin kovalla innolla.

No ei se mitään, pääasia että asiat alkavat viimein järjestyä.

Chill out

Keskiviikkona avokin porukat lähti reissaamaan jokavuotiselle syyslomalleen Täällä talo siis tyhjänä, olkkari vallattuna, kohta täällä on varmaan kolme konetta ja hikinen pelitunnelma... XDD

Tuossa keskiviikkona kuunnellessani miehen ja ihanaisen ystäväiseni kavereineen pelaamassa kyseistä peliä, ei tullut enää vaan kysymykseenkään viivytellä TERAn tilaamista itsellekin. Mies sai siis kuulemaan kaiuttimistaan kaverini äänen ja meinasin saada paskahalvauksen. ;;;O;;; Niin kuin vieressä olisi ollut. Yhyy.

No, eilen sain sitten pelin asennettua koneelleni ja.. no. Pelattiin joku parisen tuntia...

Ihan kauheeta oli hetken aikaa. Siis oon kyllä pelannut tommosia nettiroolipelejä ennenkin, mut siitä on.. neljä-viis vuotta? X'DDD Guild Warsista on tosi vähän edes muistikuviakaan enään. Aionia yritin tuos pari vuotta sitten privaattiservereillä pelailla, mutta se kusi niin pahasti jatkuvasti silmään, että ei kyennyt. (Juu privaservut kusee aina, mut olin sillon niin köyhä kuukausimaksullisille peleille.. D':)

Ok, no ehkä tänään uus yritys. Ehkä tämä tästä lähtee taas pian, pienen alkukankeuden jälkeen.. |'D

Paljon olisi asiaa, mutta ei nyt oikein malta tällä kertaa selitellä. Helsinkiin menen ens viikolla käymään, mut en nyt siitä vielä oikeastaan halua lupailla mitään, kun ei ole mitään käsitystä, mitä siellä tapahtuu.. |'D tai on, mutta kuumottaa niin pirusti, että saa nähdä, skippaanko ja menenkö vain suoraan isoveljen ja siitä Lahteen Afenin luo.

Vanhat punaiset pirennykset saivat uuden kehitysasteen beibipinkkien hiuksieni myötä. Mustaa sokkia länttäsin niihin vain, ei rasittuneetkaan sen kummemmin. Ei ollu lainkaan hassuman näköinen. Tarpeeksi korkealle kun laittoi niin melkein meni omista hiuksista. |'3 tuli niitä vähän lyhennettyäkin kyllä.

Mutta nyt pelaamaan! Ciao!~

Vaasa on kiva kaupunki

..jonne voisin muuttaa, näin on viime päivinä ajatukset sinne suuntaan olleet. |'3 Joo siis ei tokikaan vain siksi, että kyseinen merituulen raiskaama kaupunki miellyttäisi esteettistä silmääni, vaan myöskin tulevia kouluja ajatellen.

Moni tekstejäni seurannut tietää, että koulunkäyntini on kussut silmään enemmän kuin tarpeeksi. Kuitenkin jos ja kun viimein sieltä valmistun tai saan monoa, oon miettinyt erästä toistakin koulutusohjelmaa, minkä voisin ehkä joskus käydä tulevaisuuden kannalta. Haaveilin siitä jo oikeastaan silloin pari vuotta sitten, mutta eihän täällä sitä järjestetä, suun terveydenhuollon koulutusohjelma. Suuhygienistinä työskentely tms ei kuulostaisi lainkaan hullummalta.

No, josko nämä löpinät sikseen, koska olin viime viikonloppuna Vaasassa ihan muista syistä. Ane pyysi hänen mallinukekseen parin muun tyttösen kanssa. Toinen heistä oli jo entuudestaan tuttu, Päivin tapasin ensimmäistä kertaa. Mukavaa oli jälleen kerran!

Muutamia suosikkejani siis! Lisää kuvia minusta ja Anen muista kuvauskohteista löydät viralliselta facebookin Milla Katajisto Photography-sivulta!

Multa kysyttiin kuvauspäivän päätteeksi, että onko mun omat silmät oikeasti noin ruskeat. Aina silloin tällöin joku kysyy, se on aina jotenki kiva kuulla, kun ei itse osaa kiinnittää niihin mitään huomiota. |'D

Päivi oli upea ja kuvauksellinen, oli kiva kuvailla hänen kanssaan :3

 

Milla osas laittaa hiukset oikein kunnon hattaralle illalla. Mulla oli myös aivan ylisuloinen meikki, mutta keltainen valo vähän kyllä jätti sen varjoonsa, harmi.

Tästä tykkään kyllä tosi paljon. Oon vierastanut aika paljon tota mun omaa väriä nyt, kun se on vielä vähän vaiheessa muutenkin.. mut Milla sai sen näyttään tosi söpölle :3

Moniin kuviin jouduin jokseenkin raa'asti muokkaamaan omaa ihoani, koska.. no tarviiko sitä selittää miksi? :__D Tietyssä valossa - eli kahdessa alimmaisessa - järkkärin laadun kanssa posket näyttävät miinakentältä. Naama tuottaa aika paljon nyt itsetunto-ongelmia, ei ole vielä oikein vaikuttanut tuo lääkekuurikaan. Oon oppinut jotenkin peittämään kyllä suurimpia punoituksia yms, ajattelin, että voisin siitä tehdä jonkun oman merkinnän tulevaisuudessa. Miltä kuulostaisi?

Äksöniä odotellessa

Täällä turhaudun jälleen odottamiseen. Viikon päästä keskiviikkona pääsee vasta taas koululla käymään niin, että asiat eteneekin johonkin. Totta vieköhön!

No ei siinä, tässä on ollu hyvin aikaa puuhastella cossien parissa.
Eli  Fangin cossihan tässä on nyt eniten työn alla! Ensi kesää odotellessa~ Kesää siksi, ettei Frostbitessa tule ultimaattista jäätymistä... Olen edelleen aivan tolkuttoman innoissani tästä puvusta. Oon niin ilonen kun tuli juteltua tästä  Jullen  kanssa ennen Traconia ja se sai mut herättämään tämän viimein eloon. =D

Yllättäen, ei ihan menny käsikirjoituksen mukaan tämänkään cossin aloitus. X'D

Ensimmäistä kertaa tilasin kangasta netistä, kun ei paikallisen Eurokankaan tarjonta oikein miellyttänyt. Royal Blue oli värin nimi, aivan ihanan sininen kangas. C':

Valitettavasti kunnolla katsoessani koko kuusmetrisen palan, huomasin siellä täällä outoja, tummia läiskiä koko kankaassa. Ajattelin, että sillä hinnalla en todellakaan halua valmiiksi pilallista kangasta, joten palautukseen lähti.

Selailin siinä sitten vähän muita nettikauppoja, ja päätin koettaa tilata toisesta paikasta ja toisen väristäkin. Monissa kohtaa peliä Fangin Sari on kuitenkin aika hailun värinen, joten mieluummin vaalea kuin liian kirkas sininen.

Suurin murheenkryyni taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla tuo jukelitoon keihäs ja sen suhteuttaminen omaan kokoon. Tai joo, pituudestaan se tulee olemaan noin kaksimetrinen tai vähän yli. Helppo homma siihen asti, kun pitäisi alkaa ruveta halkomaan kyseistä vekotinta kolmeen osaan ja saada se näyttämään fiksulta. |'D Materiaaliki on ehtiny vaihtua jo kolme kertaa, saa nähdä mitä kaikkea tuo vielä syö..

Pätkä toista kaulakorua. Massalla pitäis alkaa leikkiä niin sais tuohon sen ihme möltin ja laittaa loput kaulakorusta kasaan. Oli aivan ihanaa maalailla noita.

Kaivelin tuossa jokin aika sitten cossilaatikoitani ja ilokseni se sai minut muistamaan ihanan tummanruskean peruukkini!

Vähän leikin toissapäivänä sen kanssa, yritin kammata naamaani ja sen sellaista. Testimielessä vain meikkailin vähän, ehkä joskus osaan tehdä paremman meikin Fangille. Inhoan toisaalta koettaa mitään uutta, koska harvemmin onnistun sillä tavalla, mitä tarkoitus on. Voi näitä isoja ongelmia...

 

Kulmakarvojen kanssa loppui äkkiä kärsivällisyys ja niistä tuli liian siistit Fangia ajatellen. Omat kulmakarvani sotkivat vähän liikaa, en tiedä pitääkö osasta kulmakarvoistani luopua cossatessani Fangia, koska hänen kulmansa menevät kuitenkin - kaveria lainaten - "vihaisemmin".  Yritin vähän sotkea kulmiani vasemmanpuoleisessa kuvassa, mutta eipä paljoa vaikuttanut. Yrittämällä vaan, ei se muu auta. Julia Robertsin näköä kuulemma on! Aika valtava kohteliaisuus mulle, joka on kaavoihin kangistunut eikä ikinä yritä mitään uutta |'D  Tuo peruukkihan oli oikeasti ihan valtava.  Edelleen tosi paksun näköinen näissä kuvissa, vaikka puolet hiuksista on takana kiinni näissä kuvissa.

Aivan ihana pehko.
 Ikävästi näkyy tästä kuvasta vaan tuo mun murkkunaama..
 Sais helpottaa jo. <___>

Sain kerrankin irtoripset silmiini IHAN ITSE 8DD Edistystä, edes jossain! Oon aina vihannu niiden laittoa..

Tein muuten tuossa eilen illalla erään uuden tuttavani kanssa sellaisen diilin, että nyt ryhdistäydyn tuon Yunan cossin kanssa ja aion tehdä sen loppuun Desucon Frostbiteen, keppinsä kanssa tai ilman, mikäli hän lupaisi tehdä oman kauaksi kesken jääneen pukunsa ensi kesälle. Saa nähdä, kustaanko molemmat vai saadaanko valmiiksi! |'D Siihen on hyvä tähdätä, kun niin vähän loppujen lopuksi on Yunassa enää tehtävää.

Ei mennyt ihan putkeen, ei sitten missään t: cresu ja pitkät avautumiset

..Sisu ;;___;;

Eilinen päivä oli kyllä niin ahterista.

Pääsin viimein kunnolla kouluun, kun opettaja tarjosi mahdollisuutta osallistua nuorempien kanssa käytännön tunneille. Olin ihan onnesta soikeana kun pääsin mukaan vähän kertailemaan juttuja! Eikä ollut yhtään pahitteeksi.

Mutta noh. Alaselkä tuli siinäki ajassa jo tosi kipeäksi, yllätys... Toisen opiskelijan tökätessä neulan käsivarteen pienimuotoinen hermostuneisuus vei jotenkin voiton ja itku pääsi. Hävetti ihan sikana, toinen raukka-parka ekaa kertaa pistämässä ja luul, että vika oli hänessä..

Onhan mua aina pelottanut, kun toinen ihminen mua pistää, mutta ei sentään itkua ole tullut... pyörtynytkin ennemmin :__D

Olisipa jääny väärinkäsitykset siltä päivältä siihen. Opettaja pisti terkkarille, jos saatais hoidettua itelle lääkärikäynti johonkin, että sais lausunnon, mitä tulevilla työharjoittelujaksoilla saisin tehdä ja mitä en.

Yritettiin siinä terveydenhoitajan kanssa sit saada aikaa tk:seen sille lääkärille, joka keväällä totesi, ettei kannata raskaisiin hommiin hakea ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Terkkari oli puhelimessa ja soperteli siinä sen ajanvaraustädin kanssa jotain. Kysyi minulta siinä välissä, että pääsisinkö iltakahdeksalta menemään.

Okei joo, tosi outoon aikaan ensinnäkin. Tässä kohtaa olis jo pitänyt tajuta. Vielä kun oli ihan erikoislääkäristä kyse, mutta en ajatellut sen kummemmin. Tottahan ny menisin, jos niin äkkiä pääsis.

Menin sovittuna aikana paikalle. Kului yli tunti. Lopuksi omaa nimeä kuulutettiin, päivystyshuoneeseen. No voi nyt helvetti, ajattelin.
Alkoi käydä järkeen, miksi olin niin nopeasti päässyt. Ilmeisesti jotain oli terkkarin ja sen ajanvarausnaikkosen kanssa mennyt ristiin, jommallekummalle iskenyt aivopieru ja terkkarikin oli siinä luulossa, että olisin päässyt juuri tämän tietyn lääkäri X:än juttusille, joka tilanteeni tiesi.

En kuitenkaan kehdannut lähteä enää pois siinä vaiheessa. Vähän nolon oloisena menin kuitenkin.

Ensinnäkään, enhän minä siltä akalta mitään lausuntoa saanut. Ei se ottanut loppujen lopuksi kantaa, että pitääkö välttää jotain asioita tulevalla työjaksolla.. Ikäväkseni totean, että samaiseen terveyskeskukseen olisi tarkoitus mennä mm. kyseisen ihmisen käskyteltäväksi ja haukkumapuuksi kymmeneksi viikoksi. Jippijaijee. Oon siis aikaisemmin ollut samalla laitoksella harjoittelussa kuusi viikkoa ja voin sanoa, että mitään hyvää sanottavaa ei sen paikan ilmapiiristä jäänyt käteen.

Kerroin kuitenkin, mitä koulussa oli tapahtunut. Tuli niin tylysti kyllä asiaa pöytään, että  sain niellä omaa häpeää ja pahaa mieltä viimeiseen asti, ettei vaan nolaisi itseään enempää sen ihmisen edessä.

"Ei tipu sulle tästä sairaslomaa kuule nyt" hän sitten töksäytti kun lopetin kertomisen. Enhän edes pyytänyt mitään sellaista. En haluais olla päivääkään enää saikulla, vaikka kuinka kamalaa olisi.

Häneltä ei kyllä tullut mitään hyvää sanottavaa kertaakaan sinä aikana. Hän moitti siitä, että en ole selvästikään harrastanut tarpeeksi liikuntaa ja miksi tulen tänne, jos kerran en saikkua halunnut.
Sanoi sitten vielä tämän saman, mitä muutkin, kun olen vielä nuori ihminen.

...hänen ilmeensä astuessani huoneeseen

Kyseli, että eikö ole koskaan ennen ollut selkä kipeä ennen sitä viime vuotista kolaria. No kun ei ole. Hän alkoi selittää, että mun lantion joissain luissa oli jotain, mikä tuota kipua voi aiheuttaa. (tämä siis lukenut yhden lääkärin lausunnossa, muttakun lekurisanasto..) Nyökyttelin vain, kun en tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa?

"Eikä sua kukaan leikkaa kun oot noin nuori" Hän totesi seuraavaksi.
Leikkaa? Okei, ensinnäkään, olinko sitäkään pyytänyt.. en edes tiennyt tuota aikaisemmin mitään tuollaisesta vaihtoehdosta.

En oo ollut tietoinen, että joku vois sorkkia mun lantiota niin, ettei se olisi niin ahdas tai jotain. Just. Valitettavasti myös samaan syssyyn hän heitti taas karua faktaa pöytään..

"Sä tuut aina olemaan tollanen, opi elämään sen kanssa"

Jonkinlainen pala siinä nousi kurkkuun. Vaikka oon kuullut tuon kerran ennenkin, no.. niin. En pysty olemaan itkemättä nytkään, kun ajattelen hänen sanomaansa. Tämä riivatun kipu ei lopu ikinä. Musta ei tuu enää tervettä ihmistä. Sekös tässä suoranaisesti vatuttaa. Oon niin vihainen itselleni.

Mutta jotenki musta tuntuu, että se naisenkaan asenne ei ny oikein ollu ehkä niin ammattimainen.. toki se oli tunnin aikataulussa myöhässä ja varmasti väsynyt, mutta ei kai se nyt mun vika ollut?

Kaiken hyvän lisäksi tulin sitten kuumeeseenkin vielä. Ihan hirveä olo. <__> uliulivalivali. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Lepäilemään päästyäni sain kuulla avokin suusta, että rakkaan ystäväni kissa teki eilen viimeisen matkansa. Soittelimme illalla ja oma ääni meinasi vähän väliä hajoilla. Ihan kamalaa. Ei se ollut edes vielä niin vanha.. ;___;  Ihana Sisu. Viime viikolla toisen kaverini hamsteri oli poisnukkunut ja poru pääsi silloinkin. Kauhea nyyhkyttelijä olen nykyään, vai sattuuko kaikki ikävät asiat nyt kerralla, en osaa sanoa.

Huhhu, johan oli vuodatusta. Halusin vaan  tuoda esille sen, miten hyvää tää asiakkaiden kohtaaminen täälläkin aina välillä on. |'D Kuten varmasti kaikkialla muuallakin. Tämän reissun jälkeen tekee taas mieli lääkäriin seuraavan kerran vasta, kun toinen jalka on jo haudassa. Perkele.

! Pinkkiä, pinkkiä kaikkialla !

Oi, olipa ihana huomata, että viikonlopun aikana oli tullut yksi lukija lisää, eli nyt teitä on virallisesti tasan 30. Kiitos kaikille, teitä on minun mittapuullani iso määrä! Inspiroi kirjoittamaan.

Traconissahan tuli tosiaan käytyä viime viikonloppuna. Ilma oli ihan hirveä verrattuna viime vuotiseen. Paleli ihan simona, jos ulkona kävi ja vettäki tuli vähän väliä. Kuvia myöhemmin tulossa~

Olen ensi kesän cossia ajatellen (ainakin toistaiseksi) erittäin hyvin aikataulussa! Kankaita kävin jo etsimässä (tosin toista ei löytynyt) ja nyt oonkin etsiny sopivanlaista netistä. Tosin ei oikein tismalleen oikeaa sävyä tunnu löytyvän sieltäkään.. 

Helmiä ostin kyllä ja paljon. Tuli halvemmaksi ostaa samantien oikeanvärisiä helmiä, kun pikkupurkki paikallisessa paskartelukaupassa maksaa 4,50 euroa että tuli nuo valmiit vähän halvemmaksi. =D Niin montaa eri väriä pitää olla. Tätä menoa näyttää joka tapauksessa siltä, että tästä tulee hintavin cossini ikinä. Mikäli saan sen valmiiksi.

Ennen teurastusta..

 
No, siitä sitten lisää, kun on jotain muutakin näytettävää.

Mutta, Tulos ei kyllä ollut itseä miellyttävä, kun ei tuo mun peruukki ollu tarkoitettu lyhyelle hiusmallille. Sama ongelma tuli esiin, mitä siinä kalliissa tilatussa peruukissa; verkko ja oma hius paistoi takaa läpi. 

No, nyt ei ollut tähän hätään kuitenkaan parempaa, joten sai kelvata. =D

..ja jälkeen.

Ja tommonen siitä sitten tuli! Muistutti itseä enemmän Cloudin chocobo-tukasta kyllä.. iltaa ennen coniin lähtöä tuo siis tehtiin, eli myöhäälle meni. Olisi se kai voinu pahemmaksiki tulla? X'D Valitettavasti con-paikalla peruukki menetti äkkiä muotonsa ja se oli vähän väliä vinksallaan. Mutta kun miestä ei kiinnostanut kulkea peilin edessä peruukkia korjata, niin se näytti miltä näytti.. |'D Ilkeää, anteeksi.







Pinkkien peruukkien lisäksi omille hiuksillekkin sattui tuossa jokin aika sitten jotain.. öh, pinkkiä. Kyllä, pinkkiä. Koska anoppi. Koska vaalennus. |'D No, eipähän ole ruman keltaruskeaoranssit! Kuvia joskus kun jaksan, oon facebookissa julkassu yhden kuvan noista hiuksista kyllä.
Viime viikolla muuten sain viimein kauan haaveilemani lappuhaalarit! Oon jo parisen vuotta himoinnut sellaisia, mutta muodin mukana tulleet lyhyet hame- ja sortsimalliset eivät oo meikäläisen mieleen.. eikä vaaleat. Että pitääkin olla kranttu.

Conissa ne nähtiinkin iltabileissä sekä sunnuntaina, kun en cossia jaksanut tukkia päälleni.

eBay on kaveri. ♥