Turri-trancen tuleminen

Niin että mitä?

Jokin aika sitten eräällä huumorisivustolla törmäsin nimeen Renard. Ensimmäinen ajatukseni oikeastaan kyseisestä nimestä oli, että kyseessä on jotain ihmeen turrihömppää. Itselläni ei siis ole mitään furryfandomia vastaan, mikäs siinä jos joku tykkää. En ensin sen kummemmin jäänyt miettimään, että mikä tuo Renard Queenston oikeastaan oli, luulinkin sitä ensin joksikin pelkäksi fiktiiviseksi hahmoksi turrien suosiossa, kuten Broneilla on Pinkie Piet ja Rainbow Dashit. Vasta myöhemmin selvisi, että kyseessä on jonkinlainen elektorisen musiikin tekijä.

 Mielikuvani kyseisestä artistista painottui hyvinkin pitkälti punaiseen kettuhahmoon hoitsun vaatteisiin pukeutuneena. Kuva herätti mielenkiintoni sinänsä, artisti ei siis käytä omia kasvojaan musiikkia tehdessään. Selvisikin siinä hyvin pian, että jokaisella kyseisen musiikin alalajilla oli oma fiktiivinen hahmonsa. Ihan nokkelaa sinänsä, tuli mieleen kaukaisesti sama idea, mikä Vocaloideissa. Tosin, eivät ne ole lähelläkään toisiaan.

Rohkaistuin joka tapauksessa kuuntelemaan pari biisiä kyseiseltä tekijältä. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Kuulosti juuri sellaiselta taustalla hyvin menevältä musiikilta, mitä voi kuunnella ilman, että tarvitsee sen kummemmin mitään ajatella. Sopii minulle, ainakin silloin, kun yritän piirtää, kirjoittaa tai muuten vain perseillä netissä ilman, että koko ajan tarvitsee häiriintyä taustalla soivasta biisistä, eikä tarvitse joka biisin jälkeen selata ja vaihtaa jokin menevä kipale tilalle.
Ennakkoluulot olivat kieltämättä aika suuret, mutta olen ihan tyytyväinen, että uskalsin kuunnella. Kylläpä minulle on jo kertalleen tultu sanomaan, että mitä helvettiä minä tämmöstä turripaskaa kuuntelen. No, rehellisesti, enpä sen kummemmin ajattele, onko kyseinen musiikintekijä "turrihomo" tai muuta vastaavaa. Siinäpähän sitten on, kuuntelen mitä lystään ja mikä mielestäni kivalta kuulostaa.

Tunna on paras :D ja Madventures :D

Mutta mikäli itsellesi kolahtaa trance/electro/dubstep/breakcore/chiptune-tyyppinen musiikki, suosittelen testaamaan. Muut.. noh, ei kannata vaivautua. Vihaajat vihaa. ;P

Tällä hetkellä eniten kolahtaa tämä biisi:

Miksikö kirjoitan tästä tänne? Koska kiva-tietää-näin-kahdelta-aamuyöstä. Koska haluan. Gosga I don't give a fug ::D Enkä saa unta. Odottelen täällä, josko aurinko nousisi kirkkaana taivaalle teletappinaamana konsanaan.. Odottelen, että Pilvet karkaavat taivaalta ja yksi iloinen Pilvi leijuisi luokseni tänne minua viihdyttämään~ ♫

Okei, taitaa taas väsy painaa päälle kun tämmöstä hienoa "nykyrunoutta" tänne pukkaa. Josko sitä yrittäisi nukkua, niin ehkä se Pilvi sieltä leijailee luokseni vähän nopeammin.

Oi sitä burgeroinnin määrää, mitä on luvassa.

Harvinaisen sosiaalista menoa

Viime päivinä on tapahtunut paljon, niin hyviä, kuin huonojakin juttuja. Monien eri ihmisten kanssa on tullut oltua tekemisissä, mihin en ole nyt yhtään viime aikoina tottunut.

Oulun vieraat lähtivät tuossa eilen aamusta. Yhtä surkiaa se aina on porukka hyvästellä, kaks päivää meni tosi nopeesti. Oli ihan piristysruiske kyllä, kun porukkaa tuli tännekin käymään. Majoittaminen oli kyllä mielenkiintoista, meillä kun ei mikään mahdottoman iso talo ole, niin sai vähän järjestellä. Siinä sitten kaiken häseltämisen lisäksi unohdin itseni laskuista, kun porukalle makuupaikkoja mietin :D Onneksi kaverilla oli lainata kokoontaitettava rahi, niin saatiin vielä yksi uupuva paikka äkkiä täytettyä.

Kovasti porukka rakastui meidän koiriin. Lucy oli hirmu rauhallinen, eikä se vielä suonut meille synnytyksen ihmettä. Luultavasti nyt, kun viikonlopusta selviän kotin, odottaa siellä muutama uusi pikku-otus. :3 ihanan rauhallisesti ottivat vieraat vastaan, pikkkoirilla kun on typerä taipumus huutaa..mutta äkkiä rauhoittuivat, en tiedä sitten, oliko Lucyn tilalla jotain merkitystä asiaan. Kai ne muut koirat sen jotenkin osaa vaistota?

Kävimme siinä torstaina porukalla tutustamassa Seinäjoen kaupunkiin. Oli hassua kuulla, että Seinäjoella on kivasti kaikkea ja kivan tiiviissä paketissa. Tiiviydestä olen kyllä samaa mieltä, mutta olen itse niin tottunut Seinäjokeen, että ei täällä tunnu olevan mitään erityistä. Kerrankin oli myös kiva olla porukasta se, joka ei ole turisti :D
    Magneettikuvistakin tuli tulokset torstaina, mutta taidan tehdä niistä erillisen postauksen. En tätä julkaisua viitsi sillä synkistää.. koska omasta mielestäni siinä ei ollut mitään positiivista. Meinasi inhottavasti latistaa sitä fiilistä, minkä porukan kanssa sain pitkästä aikaa. Itkuakin siinä tuli torstaina tirauteltua, mutta onneksi ei tarvinnut olla yksin. Olisi varmaan päitä lennellyt..

Tuli myös vahingossa soitettua eräälle rakkaalle ystävälleni siinä torstai-iltana. Vahingossa siis, kun puhelimeni sekoili jotain. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vahingossa alkaa puhelua lähtemään jollekin.. kosketusnäyttö on siitä kyllä puhelimessa huono.
   Luulin, että ehdin laittaa puhelun kiinni, ennen kuin se alkoi hälyyttää ja vähän nolottikin siinä sitten kertoa tämä, kun kaveri soitti pian takaisin. Olin vielä siinä jotain patjoja roudaamassa ystävilleni, jumissa varastohuoneen syövereissä.. oli kyllä hieno ilmalento kun tajusin, että puhelin on jossain pöydällä ja kaveri huikkaa kauempaa "A Soittaa!" Aivan naurattaa vieläkin. :D Mutta oli oikeastaan aivan ihanaa jutella kyseisen ihmisen kanssa pitkästä aikaa. En ole oikeastaan koskaan puhunut tuollaista puhelua koskaan hänen kanssaan. Sen verran on ujostuttanut. Ihanaa tietää, että häntä tulee myös näkemään ens kesän aikana. Olen nyt jo innoissani tästä tulevasta reissusta.

Nyt ollaankin täällä miehen luona majoituttu torstai-illasta asti. Soittivat vielä Oulun porukka junasta perään, että olivat jättäneet tyynyni alle jotain pientä. Kävimme kotonani kääntymässä miehen kanssa.. Tyynyn alta löytyi iso nippu kirjeitä. Ne saivat itkun silmään, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Tuli turvallinen ja helpottunut olo siitä, että ei tässä isossa maailmassa tarvitse olla yksin. En ole vielä heitä kiittänyt kyseisistä kirjeistä, olen vieläkin vähän häkeltynyt. En ole saanut niistä vielä ajatuksia täysin kokoon. Ihanaa, kun on tuollaisia ystäviä.

Täällä on aika leppoisat tunnelmat, kun mies päätti pitää pienimuotoiset lanit. Perseilyn määrää ei voi sanoin kuvailla.. vähän väsykin meinaa painaa päälle.  |'D ehkä voisi itse tässä pian jo painella nukkumaan, on niin rankkaa tämä typerille jutuille nauraminen. 8)

Vielä loppuun aivan ihana coveri biisistä Somebody I used to know~ alkuperäinenkin biisi on todella hurmaava, kylmät väreet menee joka kerta kun ääni käy korkealla. Biisissä on ylipäätään jotenkin niin ihanan letkeä tunnelma. Tykkään, kovasti ♥ Niin vihaiset kitaransoittotaidot yhdellä kitaralla..