sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Harvinaisen sosiaalista menoa

Viime päivinä on tapahtunut paljon, niin hyviä, kuin huonojakin juttuja. Monien eri ihmisten kanssa on tullut oltua tekemisissä, mihin en ole nyt yhtään viime aikoina tottunut.

Oulun vieraat lähtivät tuossa eilen aamusta. Yhtä surkiaa se aina on porukka hyvästellä, kaks päivää meni tosi nopeesti. Oli ihan piristysruiske kyllä, kun porukkaa tuli tännekin käymään. Majoittaminen oli kyllä mielenkiintoista, meillä kun ei mikään mahdottoman iso talo ole, niin sai vähän järjestellä. Siinä sitten kaiken häseltämisen lisäksi unohdin itseni laskuista, kun porukalle makuupaikkoja mietin :D Onneksi kaverilla oli lainata kokoontaitettava rahi, niin saatiin vielä yksi uupuva paikka äkkiä täytettyä.

Kovasti porukka rakastui meidän koiriin. Lucy oli hirmu rauhallinen, eikä se vielä suonut meille synnytyksen ihmettä. Luultavasti nyt, kun viikonlopusta selviän kotin, odottaa siellä muutama uusi pikku-otus. :3 ihanan rauhallisesti ottivat vieraat vastaan, pikkkoirilla kun on typerä taipumus huutaa..mutta äkkiä rauhoittuivat, en tiedä sitten, oliko Lucyn tilalla jotain merkitystä asiaan. Kai ne muut koirat sen jotenkin osaa vaistota?

Kävimme siinä torstaina porukalla tutustamassa Seinäjoen kaupunkiin. Oli hassua kuulla, että Seinäjoella on kivasti kaikkea ja kivan tiiviissä paketissa. Tiiviydestä olen kyllä samaa mieltä, mutta olen itse niin tottunut Seinäjokeen, että ei täällä tunnu olevan mitään erityistä. Kerrankin oli myös kiva olla porukasta se, joka ei ole turisti :D
    Magneettikuvistakin tuli tulokset torstaina, mutta taidan tehdä niistä erillisen postauksen. En tätä julkaisua viitsi sillä synkistää.. koska omasta mielestäni siinä ei ollut mitään positiivista. Meinasi inhottavasti latistaa sitä fiilistä, minkä porukan kanssa sain pitkästä aikaa. Itkuakin siinä tuli torstaina tirauteltua, mutta onneksi ei tarvinnut olla yksin. Olisi varmaan päitä lennellyt..

Tuli myös vahingossa soitettua eräälle rakkaalle ystävälleni siinä torstai-iltana. Vahingossa siis, kun puhelimeni sekoili jotain. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vahingossa alkaa puhelua lähtemään jollekin.. kosketusnäyttö on siitä kyllä puhelimessa huono.
   Luulin, että ehdin laittaa puhelun kiinni, ennen kuin se alkoi hälyyttää ja vähän nolottikin siinä sitten kertoa tämä, kun kaveri soitti pian takaisin. Olin vielä siinä jotain patjoja roudaamassa ystävilleni, jumissa varastohuoneen syövereissä.. oli kyllä hieno ilmalento kun tajusin, että puhelin on jossain pöydällä ja kaveri huikkaa kauempaa "A Soittaa!" Aivan naurattaa vieläkin. :D Mutta oli oikeastaan aivan ihanaa jutella kyseisen ihmisen kanssa pitkästä aikaa. En ole oikeastaan koskaan puhunut tuollaista puhelua koskaan hänen kanssaan. Sen verran on ujostuttanut. Ihanaa tietää, että häntä tulee myös näkemään ens kesän aikana. Olen nyt jo innoissani tästä tulevasta reissusta.

Nyt ollaankin täällä miehen luona majoituttu torstai-illasta asti. Soittivat vielä Oulun porukka junasta perään, että olivat jättäneet tyynyni alle jotain pientä. Kävimme kotonani kääntymässä miehen kanssa.. Tyynyn alta löytyi iso nippu kirjeitä. Ne saivat itkun silmään, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Tuli turvallinen ja helpottunut olo siitä, että ei tässä isossa maailmassa tarvitse olla yksin. En ole vielä heitä kiittänyt kyseisistä kirjeistä, olen vieläkin vähän häkeltynyt. En ole saanut niistä vielä ajatuksia täysin kokoon. Ihanaa, kun on tuollaisia ystäviä.

Täällä on aika leppoisat tunnelmat, kun mies päätti pitää pienimuotoiset lanit. Perseilyn määrää ei voi sanoin kuvailla.. vähän väsykin meinaa painaa päälle.  |'D ehkä voisi itse tässä pian jo painella nukkumaan, on niin rankkaa tämä typerille jutuille nauraminen. 8)

Vielä loppuun aivan ihana coveri biisistä Somebody I used to know~ alkuperäinenkin biisi on todella hurmaava, kylmät väreet menee joka kerta kun ääni käy korkealla. Biisissä on ylipäätään jotenkin niin ihanan letkeä tunnelma. Tykkään, kovasti ♥ Niin vihaiset kitaransoittotaidot yhdellä kitaralla..



4 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että sun viikonloppu kallistui sinne positiivisen puolelle. Ainakin sellasen vaikutelman tästä sai :)

    Se magneettikuvien juttu taas on varsin harmillinen, mutta ehkä apu vielä löytyy toista kautta. Uskon, että ottaa päähän, ottaisi itseäkin.

    Mutta niin, noita vastoinkäymisiä tulee. Kantsii yrittää keskittyä näihin positiivisiin ja ilosiin juttuihin, se auttaa sitten jaksamaan paremmin ne huonommat hetket ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi kuitenkin, enemmän sitä hyvää kuin mitä ikävää. :) Kun nyt ei vaan nousisi hirveänä apaattisuusaaltona sit noi ikävät hommat kun yksin joutuu taas huomenna. ^^' ei oo nyt oikein "ehtinyt" murehtimaan niin on onnistunu aika hyvin sivuuttamaan pahan fiiliksenkin sit. :> Mut niin.. Kumpa vaan tän vaivan sais parannettua jollain toisellakin tavalla.. murehdituttaa vaan jos se tosiaan onkin jotain hermoperäistä tämä, et miten pitkään tämä sit voikaan kestää.. :/

      Poista
  2. (niin nuin tarkennuksena vielä: ne sen jonku vesiväri rupellukset oli tämän kyseisen osallistuminen niihin kirjeisiin. Kun se on vähän huono sanojen kanssa niin se päätti keksiä jonkun muun tavan osottaa tukensa :'>)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... ;____; SENKIN. Sinun tukesi ja turvasi päätyykin seinälle, hoho. ♥ Saan esitellä sitä ylpeänä kaikille! Ja siis oikeasti, kiitos sulle myös. Sinä olitkin ainoa, joka näki mun reaktion siihen omaan juttuun.. Kuten huomata saatoit, häkellys oli valtava. Kiitos. ♥ Olet rakas.

      Poista